Mihin on kadonnut esteosaaminen?

Nemon kanssa käytiin viime ja toissa viikolla kisailemassa parit Purina Openit. Tulostaso oli tasaista hyllyjen sarjaa ja joukosta löytyi niin täydellisiä katastrofiratoja kuin ihan ok suorituksiakin. Iltakisat vaan ei selkeesti ole mun juttu, kun työpäivän jälkeen ei vaan jaksa keskittyä. Ongelmakohtia löytyi ihan perusasioista ja seuraavat neljä teemaa toistui virheinä radoilla:

• Kepit
• sissänmenojen haku, vaikeammat keppiulmat
• keppien jälkeinen valssi/persjättö
• Keinu
• painava keinu > Nemo ei malta loppuun asti
• Rengas
• ihan älyttömiä sivuohituksia Nemolta. (Tätä käytiin jo treenaamaskin...ja oliko treeneissä ongelmaa, ei tietenkään)
• Lähdöt > ajoissa liikkeelle

Positiivista kisoissa oli, että puomitreeni tuottaa pikku hiljaa tulosta ja molemmissa kisoissa Nemo tuli puomin kontaktilla loppuun asti.

Milou'n tassut on nyt todella hyvässä kunnossa. Kortisoni selkeästi auttaa ja annosta on jo pienennetty.  Viime viikolla pääsin treenaamaan Akatemialle Milou'n kanssa ja tassut kesti hyvin. Ihanaa <3. Luulin, että Milou olisi ollut tauon jälkeen ihan pommi, mutta yllättäen se olikin tosi hyvin hanskassa. Viikolla kävin myös testailemassa Purinalla pikku pätkää samalla kun treenattiin Nemon kanssa yllämainittuja kisojen kompastuskiviä, mutta vielä Miloun kanssa täytyy varovasti aloitella hiekalla. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että tassut pysyy kunnossa ja kortisoni pästäisiin sykseyyn mennessä lopettamaan.

Viikonloppuna seurasin agilityn SM-kisoja. Hieman harmitus nosti päätään, kun oma kausi mennyt sairastelujen takia  penkin alle, mutta toisaalta en nyt jaksa kuin iloita siitä, että tällä hetkellä tassut on kunnossa ja pystymme käymään normaalisti lenkillä ilman tossuja. Terve koira on tärkein <3 Hienoja suorituksia porukka teki tiukassa paikassa. Erityisesti onnittelut treenikavereille Elisalle ja Kikille medien joukkuekullasta !

Treeni tuottaa tulosta

Helatorstaina otettiin auton nokka kohti vihtiä ja Hiiden Haukkujen aksakisoja. Nemo pääsi starttaamaan kaksi Muotkan Esan tuomaroimaa rataa. Ensimmäisenä oli hyppyrata, jonka keskellä hauska hyppykeskittymä. Rata meni suunnitellusti ja hyvin aina 13 hyoylle saakka, jossa välistävedon yritin tehdä valssi -sokkarilla. Jäin kuitenkin liikaa varmistaman Nemon tulemista vasempaan käseen ja sokkari oli tästä syystä myöhässä. Tuurilla sain kuitenkin Nemon tyrkättyä hypylle 14 ja rata jatkui. Tähän kuitenkin tuhraantui vähän ylimääräistä aikaa. Radan loppu meni taas sujuvasti ja maalissa en ollut varma että oliko suoritus ollut nolla. Tuloksiakaan ei kuuluteltu. Se, että en ollut nollasta varma,keroo milestäni jo siitä, että tuota yhtä kohtaa lukuunottamatta en varmistellut ja odotelut radalla vaan luotin, että Nemo tulee ohjauksiini perässä.

Vastaanotto 2 ja 3 välistä, heitto kakkoselle. Valssi 3 ja 4 hypyn väliin. Takaakiertoon. Twistillä putkeen. Pakkovallalssillä vastaan 6 hypyllä. Sokkari 6 ja 7 hypyn väliin. Valssi keppien jälkeen. 13-14 valssi-sokkari. 19 heitto takaakiertoon. Vastakädellä hypylle 21.

Seuraava rata oli todella sujuvan ja jusotavan tuntuinen agirata, jonka töppäsin A:n jälkeiselläputkelä. Ennakoin liikaa takaaleikkausta ja käänsin kroppaa kohti kauempaa putken suuta -> Nemo väärässä päässä putkea. Kuinka helpossa kohdassa sitä voikin mokata. No Nemo teki oikein :)

Viimeiselle agiradale en Nemoa ollut ilmoittanut koska nyt kesällä jos sattuu kuuma päivä,on kolme starttia Nemolle liikaa. Mielummin haluan että sille jää vähän "nälkä" ja halu tehdä lisää.

Lopulta tuli myös ensimmäisen radan tulokset ja nolla se oli ja vielä sijoituttiinkin kolmansiksi. Mahtavaa. Serti ei valitettavast siirtynyt enään kolmannelle kun kisaajia 20. Tärkeintä kuitenkin oli, että näissä kisoissa yhteispeli toimi ja tekeminen oli sujuvaa. Pakka pysyi koossa koko radan ja se pakan hajoaminenhan on nyt ollut se meidän ongelma, jota on nyt talvi treenattu....joten voi todeta että treeni tuottaa tulosta. Seuraavaksi hiotaan kepit ja kontktit nopeammiksi niin sadaan ajtkin vielä hiukan paremmiksi.

German Turn

Jos on Milou'lla ollut vähän kurjaa, niin Nemolla on ollut sitäkin kivempaa. Sen kanssa oon päässyt viettämään oikein kunnon laatuaikaa kun Milou'ta ei ole voinut ottaa edes mukaan treeneihin. Viime keskiviikkona treentiin kauden päättäjäistreeneissä ja Nemoa ohjasi myös Nemolle ihan tuikituntematon tyyppi. Hyvin lähti Nemo ihan vieraan matkaan, niin mut hylättiin muutoman namipalan tähden. Puolessa välissä rataa Nemoon tosin iski ujous ja piti käydä tsekkaamassa että eihän se mami nyt mua hylännyt, mutta sitten taas jatkoi matkaa. Samoissa treeneissä myös mä pääsin ohjaamaan kahta maksikoiraa ja yhtä miniä (niin ja yhtä ihmistä). Hauskaa vaihtelua. Minin kanssa ohjaukseni meni ihan kaksinkerroin ;)

Torstaina Nemon kanssa valmentauduttiin Oreniuksella ja Lauantaina kisattiin Vuokkosilla Min Pin Teamin kisoissa kaksi starttia. Tuomarina AnneSavioja. Ekassa startissa tein keppien jälkeisen valssin huonosti, liian aikaisin ja Nemo jätti viimeisen välin pujottelematta. Tätä en jäänyt korjaamaan vaan treenin kannalta loppuun. Tuloksena siis hylly. Lopussa vielä kompastuin omiin jalkoihini ja kävin katsomassa pohjamateriaalia vähän tarkemmin. Ai miten niin vähän löysä ohjaaja? :P  Hypärillä en rytmittänyt päällejuoksussa riittävän selvästi ja Nemo tuli hypyn ohi. Tämä oli vielä sellainen paikka, että tiesin, että Nemolle vaikea, mutta silti sen mokasin. Nemo lähtee niin älyttömän helposti liikkeen mukaan ja jos en kunnolla lukita estettä, tulee ohi (->treenilistalle). Muuten ihan hyvä rata. Tulos 5.
Kisojen plussat ja miinukset:
-Keppien suoritukseen varmuutta. Nemo kestää hyvin kun kepeille jätetään, tai keppien takana tehdään jotain, mutta keppien edessä tehtävät ohjauksen häiritsee.
-Himmasi puomin kontaktilla
-ohjaus agiradalla varovaista ja löysää
-päällejuoksussa liikkeen mukaan
-kuumuudesta johtuen ehkä Nemolla ei vauhti parasta mahdollista
-löysästä ohjauksesta löysät pitkät kurvit
+Hypärillä ohjaus pysyi paremmin kasassa ja asenne parempi
+haki kepit hyvin
+pakkovalssit toimi
+hypärillä pysyin pystyssä ;)
+kokonaisuuten hypäri oli ok rata.
Kisoissa nähtiin myös tuttuja. Yksi HAUlainen, yksi Pukolainen, yksi Pilvimarjalainen ja yksi Akatemialainen. Kisojen jälkeen Nemo pääsi leikittämään paria koiravauvaa ja mäkin pääsin hoitoavuksi ihanalle pikkuiselle poikavauvalle. Ehdottomasti kisojen parasta antia :)

Päivän ratakuvat lainattu Miinan blogista:

Agirata 

Hypäri

Eilen treenattiin Nemon kanssa Jouni Vainioin opissa HAUlla. 28 esteen rata ja flow-fiiliskin löytyi taas. Saatiin jopa kommentti "ryhmän parhaimmistoa" Jounilta. En tiedä kertooko enemmän ryhmästä vai meistä, mutta kyllä se silti hymyilytti. Rata kokonaisuutena meni sen verran sujuvasti, että lopussa jäi aikaa keskittyä muuttamaan ohjauskseni twististä saksalaiseen hypyllä jossa koira piti saada kulkemaan S-mallisesti. Yksi uusi työkalu pakkiini kuten Jouni sanoi. Jostan syystä saksalainen on jäänyt minulle vieraaksi ohjaukseksi ja sen oikea suoritustapa ei sitten tullutkaan ihan selkäytimestä. Nemo katsoi hölmistyneenä vierestä kun kuivaharjoittelin ohjausta varmaan kymmenettä kertaa ja yhä Jouni sanoi, että "ei noin". Hiton idiootti ajatteli varmaan Nemo minusta ;) Jatkamme harjoittelua...ilman koiraa.

Este nro 1 oli rengas. Vastaanotto 3 putken suun edesta, pakkovalssi ja sylkkärillä putkeen. 4 pakkovalssi. 5 takaakierto ja päällejuoksu. 7 takaa ottamaan vastaan. 8 twist/saksalainen. 11 vastakäännös renkaalle. 16 takakierto, niisto. 19 takaa vastaanottamaan, sokkari. 23 pimeä putkikulma. 24 sokkari ennen keppejä. 26 sylivekki.

RumasanaRumasanaRumasana

Muutomat valmennukset on jäänyt päivittämättä, mutta eipä niissä ilmeisesti mitään hirveän mainittavaa ole tapahtunut.Äitienpäivänä trenattiin Nemon kanssa Huippis kouluttaa- treeneissä, joissa kouluttajana Laura Juuti. Nemon kanssa oli taas hyvä fiilis ja Laura sai minustakin kaivettua vähän rohkeampaa ohjausta. Pitää vaan opetela luottamaan koiraan. Putki-puomi erottelu toimi täydellisesti (joskin maanpinnalle palattiin omissa viikkotreeneissä keskiviikkona, jossa Nemo oli täysin unohtanut tuon taidon. Näinkin voi käydä). Miloun kanssa ollaan valmentauduttu tällä välillä kahdesti akatemialla. Yllättävän hyvin olen oppinut ohjelmoimaan itseni aina sopivalle tasolle koiraa vaihtaessa. Nemon kanssa täytyy olla itse sähäkkä, Miloun kanssa taas tyyni ja rauhallinen. On ne niin yö ja päivä ohjata.

Sunnuntaina käytiin Tanja Kotin taikakäsien käsittelyssä. Kummastakin koirasta löytyi jotain vikaa, mutta ei mitään kriittistä vikaavikaa. Miloulla taas vaihteeksi SI-nivel hieman jumissa ja tähän koitetaan apua nyt löytää vatsalihas treenistä. Eli ei muuuta kun abseja treenaileen.

Tänään pääsi kirosana jos toinenkin....ja kolmas. Milou oli päivän aikana purrut takajaloista etuanturat auki. RUMASANA RUMASANA RUMASANA. Olinkin just ehtinyt huokasta niiden suhteen ja herätellä toivoa että vihdoin tyyppi alkais olla terve ja vaivasta päästy. Olin jopa ilmoittanut molemmat pojat viikonlopun kisoihin. No ei tartte Miloun mennä. Rumasana.

Ei muuta.

Pelkoa ja kauhua rataantutustumisessa -> FLOW fiilis radalla

Eilen oli Esa Muotkan vetämä koulutus HAU:lla. Koska Milou’n tassut on edelleen epäkunnossa tai siis ei kestä rajua menoa hiekalla, niin parikseni koulutukseen pääsi Nemo. Ja voi pojat, mutta tällä kertaa Nemo todella yllätti. Se tosiaan näytti mulle, että älä yhtään mua vähättele, mä osaan!

Radalla oli 36 estettä ja rataantutustumisen aikana mietin mielessäni, että mihin helkkariin mä olen itseni taas lykännyt. Vähän liian kovaan porukkaan on tunkenu itteni treenaamaan (mä en siis tuntenut näitä muita koulutuksessa olijoita, mutta pällepäin niillä ei ollut samanlaista paniikkia silmissä kuin mulla, joten oletin niiden olevan ihan pro :P ). Mutta olin väärässä. Me oltiin ihan pro J

Alkuun käytiin rataa kohta-kohdalta läpi Esan kanssa ja muutamaan kohtaan tuli ohjaukseen muutosta.  Radalta löytyi myös Esan special, jota kuulemma viljelee kisoissa, missä puomilta mennään vinohypylle ja hypyltä puomin alla olevaan putkeen (19-21). Selvasti pidempi reitti on kuljettaa ulkokautta, mutta sisäkautta viedessä riskinä on, että koira menee puomille. Oikein ajoitetulla flipillä koira kuitenkin tulee nuollen puomin ohi putkeen sisäkautta tuodessakin (en olis uskonut, että Nemo, joka erottelutilanteissa helpommin valitsee puomin, saadaan tällä ohjauksella puomin ohi, mutta se toimi). Oikeaa ajoitusta tässä pitää mennä vielä treenaamaan lisää.

Tällä hetkellä Nemon kanssa ohjaus kulkee hyvin, ehkä jopa paremmin osaan sen kanssa rytmittää kuin Miloun.  Nemon heikkous on sen kaarrattelu, mutta toisaalta se lukitsee esteet niin hyvin jo kaukaa, että mä pystyn lähtemään nopeammin tilanteista pois ja sillä tapaa hillittyä kaarteita. Vauhtikin Nemolla on mielestäni koventunut (nykyään se myös kuumuu kentän laidalla aika kivasti). Olisi kiva saada ihan sekkarilla vertailtua joskus eroa Nemon ja Milou’n välillä. Tällä hetkellä Nemon kompastuskivi on puomin alastulokontakti (jonka projekti on jo aloitettu. Nemo siis himmailee). Myös keppien sisäänmeno vaikeammista kulmista täytyy ottaa treenilistalle.

Voi että mulla oli hyvä mieli näiden treenien jälkeen. En muista koska ois ollut tollanen fiilis Nemon kanssa treenatessa. Esaltakin saatiin tosi positiivista palautetta, että eihän näiden treenien jälkeen voinut kuin hymyillä J Vielä kun ois saanut ton fiiliksen purkitettua, niin voisin seuraaviin kisoihin vähän annostella samanlaista mielentilaa.  Koska pakko sanoa, että olihan Nemo ihan tosi pro, mutta kyllä mäkin aika hyvin eilen ohjasin (pieni omakehu ei kai haittaa, kun sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein).

Tänään treenataankin sitten Akatemialla valmennuksessa Milou’n kanssa…nähtäväksi jää mikä fiilis on niiden treenien jälkeen.

 

Maanantaina saatiin muuten myös hyviä uutisia ensi vuoden treenien suhteen. Me päästiin mukaan HAU:n Huippuvalmennukseen.  Hakemuksia oli kuulemma ollut kolminkertainen määrä ja 12 valittiin (2*6 koirakon ryhmät). Joten kyllä tätäkin voi hurrata :) 

 

Helppoa loppusuoraa ei olekaan !

Eilen startattiin Nemon kanssa HAU:n kisoissa (pitkästä aikaa Nemon kanssa, viimeksi  23.11.2013) Purinalla kaksi hyppyrataa. Tuomarina uusi tuttavuus Arto Laitinen. Tykkäsin todella radoista. Molemmissa oli sopivasti haastetta, mutta moelmmat oli myös koiran kannalta loogisia. Usein näillä uusilla tuomareilla kun tuntuu olevan sellaisia liian erikoisia ja älyttömiä ratoja. Nämä ei onneksi olleet sellaisia. Tuloksilla ei nyt hurrata ja pakko myöntää että siihen olen aika pettynyt, mutta paljon löytyi myös hyvää meidän radoista....tai siitä ensimmäisestä.

A-rata oli nolla aina loppusuoraan asti. Kaikki meni täydellisesti, mutta loppusuoraa edeltävällä kurvilla linjasin oman kulkemiseni väärin ja Nemon hyppy venyä, joilloin linja loppusuoralle ei ollut se mitä piti. Ennen kahta viimeistä hyppyä, Nemo näki putken suun ja irtosi sinne. Se oli siinä. Tässä radassa oli kuitenkin tosi paljon mihin voin olla tyytyväinen, mutta  kyllä silti v*tutti..ja paljon.

A-rata virheet

• En rataantutustumisessa paneutunut loppusuoraan. Oletin, että se on radan helppo osuus -> En tajunnut ottaa Nemoa paremmin hanskaan ennen loppusuoraa 
• Ennen loppusuoraa oleva hyppy pääsi venymään, koska oma  linja ei ollut oikea

A-rata onnistumiset

• Uskalsin tehdä rohkeita ohjauksia ja omia valintoja
• Hypyltä käännyttiin 360 astetta takaisin tulosuuntaan kepeille. Kaikki näytti rataantustustumisessa tekevän tämän vedättämällä. Hyyn takana oli putkiansa. Nemo hakee todella herkästi putket, joten päätin jaakottaa hypylle ja tällä tavalla sain Nemon, joka tekee herkästi laajoja kaaria, tulemaan kurvin tiukasti
• Keppien jälkeisellä hypyllä tein Maijun treeneissä opitun valssi-sokkarin. Ja se toimi täydellisesti. Pitkään tutustumisessa mietin, että uskallanko, mutta otin riskin ja se kannatti. Nemo tuli hypyt todella nuollen. Tähän kaikki muut teki niin että meni keppien jäleisen hypyn toiselle puolelle, törkkäsi takaakiertoon ja meni valssaamaan koiran eteen hypyn ja putken väliin....ja siis nillä radoilla mitä ehdin itse katsella oli jokainen ohjaaja tässä koiransa tiellä. 
• Nemo haki hyvin pimeän putkikulman
• Nemo haki hyvin kepit
• Vauhti oli hyvä
• Maltoin ohjauksissa ja osasin rytmittää liikkumistani

C-rata olikin sitten ihan toista maata. Alussa oli heti ensimmäisen hypyn jälkeen okseri ja sen jälkeen seuraava hyppy suorassa linjassa takaakiertona, josta 90 astetta putkeen. Okserilla arvatenkin tippui rimoja. Myös meillä. Mietin kauan, että menenkö kolmannen taa ottamaan vastaan vai teenkä takaakierto-niistona. Valitsin ensimmäisen vaikka tiesin siinä olevat riskinsä, mutta kun se toinenkin vaihtoehto oli huono kun todennäisesti olisin siinäkin rynninyt liikaa takaakierrolle. No meillä siis tuli okserin rima alas. Ja koska näin tämän, meni pakka vähän sekaisin kun tiesin, että nollaa ei enää voi tulla. Seuraavaksi möhlin takakulman putkella,en ollutkaan asemissa siellä missä piti, hetkelinen black out ja törkkäisy hypylle epäonnistui -> Nemo irtosi loppusuoralle, joten lopetettiin sitten siihen. Tälle radalle ei oikein voinut kuin nauraa. No joskus näin.

Lopputulemaksi näistä kisoista voi todeta, että ei me ihan toivottomia olla. Nemon kanssa täytyy todella tarkkaan miettiä kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) ansat (varsinkin putket) ja huomioida se, että se kurvittaa luonnollisesti paljon pidemmin kuin Milou ja se pitää ottaa ohjausvalinnoissa huomioon. Töitä pitää kurveissa tehdä paljon enemmän, vedättämällä ei tule. Ja näiden kisojen isoin opetus oli, että muista tutustua kunnolla myös se helppo loppusuora.

Käsijarru päällä

Maanantaina treenatiin HAU:lla "Huippis kouluttaa" treeneissä, jossa kouluttajana tällä kertaa Sanna Toivola-Järvinen. Alunperin tarkoitus oli osallistua koulutukseen Milou'n kanssa, mutta koska takajalan antura aukesi pääsiäisenä, ei sillä voi treenata. No Nemon onni tällä kertaa.

Sanna oli koonnut melkoisen monipuolisen 27 esteen radan, jostä löytyi vähän kaikkea. Treenilistalle näiden treenien jälkeen:

• Puomin kontakti (No tämä oli kylläjo tiedossa ja listalla valmiina). Nemo on (jälleen) alkanut himmailla puomin alastulolla. Tähän vinkiksi Sannalta saatiin palkkaaminen puomin jälkeiselle esteelle. Ei heti puomin alastulolle -> ajatus koiralla seuraavalle esteelle.
• Takaakierrot kun hyoyt toisiinsa nähden 180 astetta. Nemo lukee nämä todella herkästi välistävetoina pelkästään mun olkapään liikkeestä, joten olkapäiden kanssa tarkkana ja selkeä törkkäys taakse.

Plussat näissä treeneissä:

• Pakkovalssi-vastakääntö toimi hyvin. Tässä pitää muistaa oma maltti. Ei askelia.
• A:n kontakti on ja pysyy
• Sannan kommentit Nemosta oli, että se lukee hyvin esteitä ja lukitsee ne hyvin

Torstaina osallistuttiin Milou'n kanssa Koirakeitaan näyttely-tehotreeniin. Kun ei kerran voi aksata, niin keskitytään olemaan kauniita. Milou ei tästä tosian taida olla samaa mieltä.  Nytkin meni alusta 10 minuttia, ennen kuin Milou lakkasi vouhotuksen ja tajusi, että hallilla tapahdukkaan mitään kivaa (tai ei ainakaan aksata). Kouluttaja vaikutti oikein mukavalta ja otti todella hyvin huomioon Milou'n pöytäongelman. Alkuun käytiin ihan rauhassa asioita läpi ja harjoiteltiin niin juoksemista kuin pöydällä seisottamistakin. Käsittelyä tuli paljon. Loppuun otettiin vielä näyttelytilannemainen treeni, jossa taustalle laitettiin pauhaamaan musiikkia (=näyttelyiden hälinää) ja treenattiin uudestaan samoja asioita. Edelleenkin Nemo ahdistuu pöydällä ja kouluttajakin nauroi, että hauska kun pöydällä Milou on ihan maansa myyneenä, mutta heti kun pääsee lattialle, on aivan eri koira. Sanoi kyllä, että tosi hyvä, että palautuu tilanteesta niin nopeaan :) Ehkä se siitä....

Tänään puolestaan oli perinteinen Juhan valmennus Akatemialla. Edelleenkään Milou'n antura ei kestä treeniä joten taas sai Nemo paikata. Ja oikeastaan maanantain hyvin sujuneiden treenien jälkeen oli tosi kivakin mennä Nemolla taas treenaamaan. Juhan kommentti treenien jälkeen oli, että mä ohjaan Nemoa Milou'hun verrattuna käsijarru päällä. Tätä jäin ihan tosissaan miettimään, ja tottahan se varmaan on. Nemon kanssa mulla ehkä on vähän omassa asenteessa parannettavaa, enkä oikein luota koiraan. No nyt yritetään muistaa jatkossa vapauttaa se kässäri ;)

Kisatauko on katkennut

Eilen katkesi 3 kuukauden kisatauko kun Milou korkkasi kolmoset Janakkalassa (tuomarina Heidi Viitaniemi). Myös Nemo pääsi testaamaan kisavirettään yhden startin verran.

Tuloksena oli 2 hyllyä, nolla ja Nemolle 15. Jokaiselta radalta löysin kuitenkin jotain mihin saatoin olla tyytyväinen, vaikka tietysti paljon oli korjattavaakin.

Eka rata oli hypäri ja mua jännitti ihan sikana. Olin ihan jäässä. No siinä sohlasin sitten itse heti alussa. olin myöhässä, enkä lähettänyt Milou'ta kunnolla takaakiertoon ja siksi otti hypyn edestä. Loppurata menikin sitten hyvin. Tosin Milou kävi taas niin kuumana, että muutoma rima tippui. Tällä radalla olin kuitenkin supertyytyväinen lopun vaikeaan kohtaan, missä pyöräytin sylkkärin kautta hypylle jossa putkiansa. Se onnistui.

Tokalla radalla kämmi kävi myös heti alussa ja Milou irtosi väärälle hypylle. Ihan itse sen kyllä sinne ohjasin. Loppurata meni taas puhtaasti ja Milou teki erihyvät kontaktit, jopa keinulla. Mä myös käytin tilaisuuden hyväksi ja tahallaan pidin Milou'ta normaalia kisatilannetta pidempään kontakteilla. Hyvää harjoitusta siis.

Näin myös omat radat ipadiltä ratojen välissä ja huomasin, että molemmilla radoilla olin koko ajan ohjauksissa myöhässä. Taas oli unohtunut luotto koiraan. Kolmannelle radalla tustustuessa keskityinkin kunnolla siihen, että tekisin ohjauset ajoissa, enkä suotta tunkisi liian lähelle esteitä. Kunnollinen keskittyminen auttoi ja kolmannelta radalta tehtiin nätti nolla. Ainoastaan keinulla karjaisin "seis" liian aikaisin ja Milou himmasi jo puolessa välissä ja pysähtyi liian aikaisin. Lähti kuitenkin vasta vapautuskäskyllä. Nyt täytyy siis treenata sitä oikeaa seis-paikkaa. Kovin paljon muuta korjattavaa en tältä radalta kyllä löytänyt edes videota katsoessani. Puomille mentäessä odotin ehkä turhaan, mutta toisaalta oliko sillä loppuuloksen merkitystä?Milou teki myös nätit pienet kurvit, esim ennen keppejä olevaa hyppyä ei paljon enempää nuolemalla olisi voinut mennä. Sijoitus oli 7., mutta muistaakseni eroa voittajaa oli joku 3 s (tuloksia ei vielä tältä radalta netistä löytynyt).

Tässä myös video nollaradasta. Laatu tosin heikkeni tänne talletettaessa aikas paljon :(

Nemo pääsi vasta kolmannelle radalle kisaamaan ja Milou'n nollan jälkeen mun oli jotenkin vaikea kasata itseni niin nopeasti. Olinkin Nemon radalla ihan liian löysä ja myöhässä ensimmäisessä valssissa, jonka takia Nemon edessä->Rima tippui. Toinen virhe tuli kepeillä kun nemo huijasi viimeisen keppivälin. Otin koko kepit uusiksi ja nemo aloitti väärästä välistä. Nemon radassa kuitenkin postitiivista oli Nemon vauhti. No tekihän se isoja kurveja (ainakin kun Milou'hun vertaa) mutta vauhtia oli Nemoksi mun mielstä älyhyvin ja sillä oli myös asenne tällä kertaa kohdillaa.

Radat ei ollu mun mielestä mitään helppoja ja monin paikoin oli aikamoista pyöritystä. Me kuitenkin selvittiin ja todistettiin, että kyllä me pystytään Miloun kanssa niihin nolliin myös kolmosten radoilla. Lisää kisavarmuutta tarvitaan, ettei ohjaaja ole niin jäässä,ja keinu täytyy hioa kuntoon (ensin varmuus, sitten vauhti). Tästä on siis hyvä jatkaa molempin kultapoikien kanssa ;)

Shelttilenkki

Viime viikolla allekirjoittaneella alkoi kuukauden loma ja sen mukaisesti on kiidetty paikasta toiseen. Eipä ole ehtinyt blogiakaan päivitellä. Viime viikon maanantaina oltiin taas Lempäälässä treenaamassa ja silloin treenattiin hyppyjumpalla etäisyyden arviointeja, tehtiin keppitreeniä ja puomin ja keinun kontaktia. Kaksi ensimmäistä hyppyjumppa kertaa Milou sinkosi suoraan läpi ensimmäisten esteiden, kun ei malttanut keskittyä ja koota hyppyä. Äkkiä kuitenkin tajusi ettei hutiloinnista saa leikkipalkkaa ja alkoi keskittyä. Sen jälkeen tekikin töitä hienosti ja osasi säätää hypyn pituutta kunhan vain malttoi. Nemolla puolestaan oli enemmän ongelmaa viimeisen hypyn kanssa, kun olisi pitänyt pidentää hyppyä. Keppitreenit meni molemmilla ihan ok, huomioonottaen ettei olla kahteen kuukauteen niitä otettu kertaakaan. Näiden treenien osalta täytyy myös vähän kehua poikia. Matkassa oli nimittäin myös mukana Anskun tytöt, joista Cincolla ensimmäinen juoksu. Molemmat pojat kyllä rekisteröi Cincon ihanat tuoksut, mutta työntekoa se ei haitannut mitenkään. Samaan aikaan pystyi treenaamaan kentällä ja kimpassa pystyttiin tekemään lämmittelytja jäähdyttelyt. Jotkut urosten omistajat sanoo, että heidän koiransa ulisee jos edes naapurustossa on juoksuinen koira. Ja monet  omistajat myös treeneissä tekee juoksuisista nartuista ison numeron, eivätkä edes halua treenata juoksuisten narttujen kanssa. Omasta mielestäni on ihan mahtavaa, että näitä tilanteita voi harjoitella, jotta tietää vähän miten omat koirat reagoi ja voi ennakoida tilanteita. Kisoissahan voi olla juoksuinen narttu vaikka katsomossa...ja kohta agilitykisoissa ihan kisaamassakin.

Useampaan kertaan ollaan käyty treenaamassa nyt myös Humppilassa, kun A:n rakentama matala pentukeinu siirrettiin puolityhjään konehalliin. Mitään kunnon agitreeniähän siellä ei siis saa, mutta tuohon keinun kontaktitreeniin sopii mainiosti. Ja on mulla siellä puomi/A-harjoitusestekkin missä teen myöskin kontaktia pelkästään.

Tokoa ollaan tehty lähinnä sisällä. Milou sivupaikkaa olen yrittänyt vähän suoristaa ja harjoittaa parempaa takapään hallintaa. Nemon kanssa ollaan pureskeltu pidetty kauniisti metallia.

Tänään järjestettiin ensimmäinen shelttilenkki täällä Forssassa. Lenkkeiltiin Paavolan metsässä kuuden sheltin voimin (joista kaksi oli ihan Hämeenlinnasta asti ajanut paikalle). Milou rakastui syvästi soopelityttöön ja kosiokorvat oli ahkerasti pystyssä. Nemo keskittyi tiedustelijan rooliinsa, kuten yleensäkkin aina kun ollaan isommalla porukalla lenkillä. Nemo siis painelee joukon ensimmäisenä etunenässä ja tarkistee,että reitti on selvä. Nemon teki selkeästi myös vaikutuksen porukan nuorimmaiseen (6kk). Nemo on sellainen isähahmo aina ;)Oli kyllä kivaa saada uusia tuttavuuksia.Toivottavasti otetaan pian uusiksi, vielä isommalla joukolla. Tässä vielä muutoma kuva lenkiltä:

Safi ja Tara ja Milou... ja kosiokorvat

koko porukka

seuraa johtajaa

Joukon juniori

Nemo ja Pinja

Terveystutkimuksissa

Eilinen ilta vietettiin Vethaus'issa Hämeenlinnassa. Onneksi tällä kertaa kyse ei ollut mistään sairaustapauksesta, vaan olin varannut pojille virallisia terveystutkimuksia. Sain A:nkin lähtemään mukaan apuriksi ja ylimääräiset kädet olikin tarpeen kun liukuhihnalla mentiin tarkastuksesta toiseen. Molemmilta tutkittiin silmät ja Milou'lta lisäksi polvet  (eläinlääkäri Juha Pärnänen) ja kuvattiin lonkat ja kyynärät (Anssi Tast). Tulokset oli mainiot!. Nemon silmät terveet, ei mitään huomauttamista. Miloulta löytyi oikeasta silmästä yksi ylimääräinen ripsi -> distichiasis. Polvet oli Milou'lla priimaa eli 0/0.  Lonkat ja kyynärät lääkärin  arvion mukaan myöskin erinomaiset A/A ja 0/0. Kuvista tosin täytyy vielä odottaa Kennelliiton virallista lausuntoa.

Illalla kun päästiin kotiin, oli Milou vielä rauhoituksesta hieman tokkurainen ja jos katse voisi tappaa, mä olisin kyllä kuollut. Hiukan pelottava otus ;) Olis pitänyt ottaa kuva...

Nyt olisi sitten tämäkin viimein hoidettu ja jos tulokset pysyy samana voikin alkaa mietttiä pikkumiehen jalostuskäyttöä...heh heh (vai pitäsköös olla jotain näyttelytuloksiakin) ;P

Illalla yritän vielä liittää tähän nuo Milou'n kuvat, jotka sain CD:llä mukaan...

Omatoimista agilityä

Maanantaina oli ensimmäinen treenikerta Lempäälästä  Best In-Areenalla. Anskun ja länderityttöjen kanssa tehtiin siis kevään treenien osalta ratkaisu, että  vuokrataan joka toinen viikko omatoimi aikaa hallille. Tunnissa ehtii neljän koiran kanssa tekemään ihmeen paljon kun suunnitelmat on tarkkaan laadittu valmiiksi. Tällä kertaa ohjelmassa oli:

• perushyppyjumppa perussarjalla
• irtoamistreeniä putkella ja pussilla + hypyillä
• Kontakteista A ja keinu (keinulla kyllä huomaa Milou'lla viimeaikaisen treenin puutteen...no jospa se siitä taa korjaantuu)

Hyvät treenit, hyvä mieli. Laadukasta treenaamista hyvässä saurassa. Kiitos :)

Sen verran pitää kyllä kompata tuolta Anskun blogista noita meidän veijareita: Treenivuoroaan odottaessa meidän kympin oppilaat Nemo ja Fyra istuu hiljaa ja kauniisti odottaen omaa vuoroaan. Toisin on pikkuriivioiden laita (Milou ja Cinco). Molemmat huutaa ja kiljuu häkeissään niin, että korvat soi. On ne hauskoja <3

Paluu tauolta...

Agilityn saralla ollaan vietetty kunnollista joululomaa ja pidetty totaalitaukoa. Tekee hyvää niin omalle, kuin poikienkin pääkopalle.  Epiksissä startattiin  kolme starttia (Milou *2 ja Nemo *1) tapaninpäivänä ja palkkailin kontakteja. Eilen puolestaan oli ensimmäisen kunnon treenin vuoro kun osallistuttiin Milou’n kanssa Juha Oreniuksen vetämään agilityvalmennukseen Vantaalla. Oli kyllä ihan superkivaa pitkästä aikaa.

Koulutuksen antia:

-Milou ottaa vahvasti mun voimakkaat liikkeenmuutokset ja tulkitsee esim. käännöksen sylkkärinä (eli kääntyy esteen takana eri suuntaan kuin pitäisi) jos jarrutan liian voimakkaasti. Eli taitava koira, mutta ohjaajan täytyy muistaa rytmittää ohjauksia paremmin

-Milou kääntyy hyvin ja tiukasti, eikä oikeastaan yhtään tiukemmin voisi. On selkeästi enemmän kääntyvä kuin irtoava koira. Mun ei siis tarvitse ylikorostaa ohjauksia käännöksissä. ylikorostus johtaa vääriin tulkintoihin ja siihen, että jään jälkeen. Irtamista saa vielä vahvistaa lisää.

-Mä en saa varmistella tai olen heti myöhässä

-Päällejuoksua kotiläksynä yksittäisenä treeninä. Enemmänkin mun kotiläksy kuin koiran. Milou osaa, jos mä juoksen ne riittävän sujuvasti.

-Kaikin puolin mulla on kuulemma hyvä koira käsissä, että ei muuta kuin lisää luottamusta ja kokemuksen kautta varmuutta.

Ensi viikolla sitten uudestaan agilityakatemiaan. Ja sitten onkin lauantaina poikein fyssari, seuraavalla viikolla aluevalmennus, sitten aloitetaan treenit Lempäälässä Besti in areenalla jne. Eli pikku hiljaa alkaa treenitahti kiihtyä ja se on ihanaa. Kisaamisesta pidetään vielä ainakin tammikuu taukoa. Milou'lle on nyt vihdoinkin varattu aika viralliseen terveystarkastukseen (lonkat, kyynärät, polvet ja silmät) tammikuun lopulla, että josko sitten sen jälkeen paluu kisakentille.

Shoppailuparatiisi ja aluevalmennuksen antia

Uusi kokemus jälleen kun viime lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa messarin näyttelyyn  (Winner 2012). Pojat eivät siis tosiankaan olleet kehässä vaan lähdin turistiksi mukaan Annariinan, Fyran ja Cincon kanssa. Mielenkiintoisa seurata näyttelykehiä, vaikka olinkin kyllä melko pihalla mitä missäkin vaiheessa tapahtui. Kauhistelin vain, että voi elämä kuinka olisin pihalla jos mun pitäis joku tuolla esittää. Vaikka ländereitä en juuri muuten ole katsellutkaan, kuin noita Anskun tyttöjä, niin aika äkkiä löysin omat suosikkini.

Ansku ja Fyra kehässä

Kehien jälkeen oli koiraihmisen shoppailuparatiisin vuoro. Kaikkea kivaa ja tarpeellista  löytyi. Paljon kaikkia herkkuja pojille, muutoma lelu ja kaikista parhaimpana löytönä pojille sadepompat Pomppakaupan löytölaarista. Koko syksy mun on pitänyt sellaiset tilata kun hurtan takit on mun mielestä ihan pyllystä ja nuo poikien talvipompat istuu pojille tosi hyvin. Sadepompat on kuitenkin melko huikeissa hinnoissa (60e/kpl) joten tilausta en ole raaskinnut tehdä. Nyt löysin oikean kokoiset sadepompat vitosella! siis 5 e/kpl! meinas silmät pudota päästä kun tajusin että molemmille löytyi oikeat koot alekorista. Ainoa miinus oli ehkä punainen väri, mutta ehkä poikien ego kestää. Ja onhan viininpunainen nyt muotiväri ;) Kuvaa varten piti Pompat laittaa jo päällekkin:

Pojat esittelee uusia sadepomppia

Kiva päivä hyvässä seurassa. Kotiin päästyä käytiin hakemassa Duo ja Lucas sekä pojat kotoa ja suunnattiin vielä kimpassa Hunnarille lenkille. Ei jäänyt Nemo ja Miloukaan siis ihan vailla hauskuutta ja taisi Anskun tyttöjenkin mielestä tämä olla se päivän paras osuus.

Keskiviikkona oli agilityn vuoro ja aluevalmennus Raisiossa Vanton tilalla. Hallin koko on vain 15 x 25 m, mutta tehokaasti tila käyttäen oli meillä kaksi yli 20 esteen rataa. Pienessä hallissa treenaamisessa on etunsakkin, koko ajan joutuu tekemään jotain, hetkeäkään ei ole radalla ylimääräsitä aikaa ja ansoja on niin paljon, että ohjauksen pitää olla supertarkkaa. Milou'n kanssa treenit meni mielestäni oikein mallikkaasti. Juhakin kehui, että tuolla ohjauksella ei pitäisi olla mitään ongemaa saada sm-nollia kasaa. Kisamäärästä riippuen tietysti. No katsellaan nyt rauhassa. Kiire mulla ei ole. Nemon kanssa olin radalla enemmän pihalla, ja huomaa todella että sen kanssa olen nyt vähemmän tehnyt. Mutta heti kun päästiin taas samalle aaltopituudelle alkoi suorituskin parantua. Milou'n kanssa mun pitää olla tyyni ja rauhallinen, niin Milou'kin suorittaa huolellisesti. Nemon kanssa puolestaan mun pitää puhua paljon enemmän tai kaarteet kasvaa ja tsempata sitä radalla. Oma mielentila täytyy siis muuttaa täysin päinvastaiseksi riippuen koirasta. Tässä mulla riittää harjoiteltavaa.