Hyvää Joulunaikaa

Shoppailuparatiisi ja aluevalmennuksen antia

Uusi kokemus jälleen kun viime lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa messarin näyttelyyn  (Winner 2012). Pojat eivät siis tosiankaan olleet kehässä vaan lähdin turistiksi mukaan Annariinan, Fyran ja Cincon kanssa. Mielenkiintoisa seurata näyttelykehiä, vaikka olinkin kyllä melko pihalla mitä missäkin vaiheessa tapahtui. Kauhistelin vain, että voi elämä kuinka olisin pihalla jos mun pitäis joku tuolla esittää. Vaikka ländereitä en juuri muuten ole katsellutkaan, kuin noita Anskun tyttöjä, niin aika äkkiä löysin omat suosikkini.

Ansku ja Fyra kehässä

Kehien jälkeen oli koiraihmisen shoppailuparatiisin vuoro. Kaikkea kivaa ja tarpeellista  löytyi. Paljon kaikkia herkkuja pojille, muutoma lelu ja kaikista parhaimpana löytönä pojille sadepompat Pomppakaupan löytölaarista. Koko syksy mun on pitänyt sellaiset tilata kun hurtan takit on mun mielestä ihan pyllystä ja nuo poikien talvipompat istuu pojille tosi hyvin. Sadepompat on kuitenkin melko huikeissa hinnoissa (60e/kpl) joten tilausta en ole raaskinnut tehdä. Nyt löysin oikean kokoiset sadepompat vitosella! siis 5 e/kpl! meinas silmät pudota päästä kun tajusin että molemmille löytyi oikeat koot alekorista. Ainoa miinus oli ehkä punainen väri, mutta ehkä poikien ego kestää. Ja onhan viininpunainen nyt muotiväri ;) Kuvaa varten piti Pompat laittaa jo päällekkin:

Pojat esittelee uusia sadepomppia

Kiva päivä hyvässä seurassa. Kotiin päästyä käytiin hakemassa Duo ja Lucas sekä pojat kotoa ja suunnattiin vielä kimpassa Hunnarille lenkille. Ei jäänyt Nemo ja Miloukaan siis ihan vailla hauskuutta ja taisi Anskun tyttöjenkin mielestä tämä olla se päivän paras osuus.

Keskiviikkona oli agilityn vuoro ja aluevalmennus Raisiossa Vanton tilalla. Hallin koko on vain 15 x 25 m, mutta tehokaasti tila käyttäen oli meillä kaksi yli 20 esteen rataa. Pienessä hallissa treenaamisessa on etunsakkin, koko ajan joutuu tekemään jotain, hetkeäkään ei ole radalla ylimääräsitä aikaa ja ansoja on niin paljon, että ohjauksen pitää olla supertarkkaa. Milou'n kanssa treenit meni mielestäni oikein mallikkaasti. Juhakin kehui, että tuolla ohjauksella ei pitäisi olla mitään ongemaa saada sm-nollia kasaa. Kisamäärästä riippuen tietysti. No katsellaan nyt rauhassa. Kiire mulla ei ole. Nemon kanssa olin radalla enemmän pihalla, ja huomaa todella että sen kanssa olen nyt vähemmän tehnyt. Mutta heti kun päästiin taas samalle aaltopituudelle alkoi suorituskin parantua. Milou'n kanssa mun pitää olla tyyni ja rauhallinen, niin Milou'kin suorittaa huolellisesti. Nemon kanssa puolestaan mun pitää puhua paljon enemmän tai kaarteet kasvaa ja tsempata sitä radalla. Oma mielentila täytyy siis muuttaa täysin päinvastaiseksi riippuen koirasta. Tässä mulla riittää harjoiteltavaa.

Onnea Milou !

Milou'lla on tänään synttärit. Pikkumies täyttää jo 2 -vuotta! Aika menee niin nopsaan...

Onnea myös Ansalle, Kovulle, Savulle ja Lunalle :)

Tässä muutoma Milou'n kaksivuotisposeeraus:

Aamutuimaan käytiin myös synttäreiden kunniaksi treenaamassa kentällä agilityä (mulla kun sattui olemaan lomapäivä :) ). Ohjauksista treenattiin pakkovalssia ja twistiä, jonka lisäksi otettiin Milou'n kanssa keinutreeniä.Videomateriaaliakin saattaa olla treeneistä luvassa, kunhan kerkiän ladata niitä koneelle...

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä…

Mukavissa merkeissä pääsen kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiä.: Milou siirtyi KOLMOSIIN ! Tuomarina oli Anne Viitanen ja kisapaikkana Janakkala.

Ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta klo 16:30, mikä hitusen masensi mieltä jo alkuunsa. Sitten vielä tihrusade päälle niin jopa oli reipas olo, no ei auta märistä, ihan olen itse harrastukseni valinnut.  Kolme starttia kisattiin, joista ekat agistartteja ja viimeinen hypäri.  Totaalinen pimeys ulkona koitti jo ennen toista starttia ja otsalappu olisi ollut ihan kiva kapistus olemassa. Radat oli…sanoisinko mielenkiintoisia. Ekasta agistartista hieno hylly (väärä putken pää, muuten hieno rata ja hyvät kontaktit). Toisesta startista tuli sähellyshylly. Kolmas este oli puomi, josta Milou tippui nousuosalta. ( Puomi oli 100 asteen kulmassa hyppyihin nähden, eli piti saada koira suoristumaan ja kääntymään tiukasti (mutta tilaa tähän ei juuri ollut) ja kääntyihän Milou, mutta vauhtia oli sen verran runsaasti että tassut suti reunassa ja yli tultiin. (Onneksi ihan nätisti jaloilleen). Tästä tippumisesta häkeltyneenä, meni mulla kuitenkin pasmat ihan sekaisin ja melkoista sähläystä useamman esteen verran. Halusin kuitenkin suorittaa radan loppuun ja käyttää kisamaisen kontaktitreenimahdollisuuden. Tällä radalla oli mm.  mielenkiinoisesti puomin jälkeen ansaputki, mutta koira piti kääntää takaisin puomin alla olevaan U-putkeen.

Viimeisenä oli hypäri ja ulkona jo pilkkopimeää. Oli nälkä ja väsytti ja harmitti. Teki mieli lähteä kotiin. Onneksi en lähtenyt. Tsemppasin itseni ja jostain syystä päässä alkoi soida Cheekin Jippikayjei lämmittellessäni (enkä varsinaisesti biisistä edes niin pidä). No asennetta peliin ja nollahan sieltä tulla tupsahti. Ja hieno sellainen! Voi kun tämä olisi nauhalla :( Nollavoitto ja SERTI ! (aika -12,71, etenemä 4,55)  Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa!

Menestyksen avaimet olivat siis:

-suunnaton v*tutus ja väsymys -> totaalinen epätoivo ja sen jälkeen hirmu tsemppi!

-luottamus itseen ja koiraan -> uskallus tehdä radalla ohjausvalintoja, joita jälleen kerran kukaan muu ei suunnitellut rataantutustumisessa samalla tavalla, enkä nähnyt kenenkään maksiohjaajankaan tekevän  niin (=omien heikkouksien ja vahvuuksien tunteminen ja radan suunnittelu niiden mukaan)

-tuplapatukka
-Cheek ;)

Tervetuloa !

Tervetuloa uuteen blogiimme ! Blogi on nyt uusiutunut ja jatkossa meidät löytää täältä.

Vanhaa blogia voit lukea osoitteessa http://pipsa-nemo.vuodatus.net/

Terveisin: Nemo, Milou ja I