Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä…

Mukavissa merkeissä pääsen kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiä.: Milou siirtyi KOLMOSIIN ! Tuomarina oli Anne Viitanen ja kisapaikkana Janakkala.

Ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta klo 16:30, mikä hitusen masensi mieltä jo alkuunsa. Sitten vielä tihrusade päälle niin jopa oli reipas olo, no ei auta märistä, ihan olen itse harrastukseni valinnut.  Kolme starttia kisattiin, joista ekat agistartteja ja viimeinen hypäri.  Totaalinen pimeys ulkona koitti jo ennen toista starttia ja otsalappu olisi ollut ihan kiva kapistus olemassa. Radat oli…sanoisinko mielenkiintoisia. Ekasta agistartista hieno hylly (väärä putken pää, muuten hieno rata ja hyvät kontaktit). Toisesta startista tuli sähellyshylly. Kolmas este oli puomi, josta Milou tippui nousuosalta. ( Puomi oli 100 asteen kulmassa hyppyihin nähden, eli piti saada koira suoristumaan ja kääntymään tiukasti (mutta tilaa tähän ei juuri ollut) ja kääntyihän Milou, mutta vauhtia oli sen verran runsaasti että tassut suti reunassa ja yli tultiin. (Onneksi ihan nätisti jaloilleen). Tästä tippumisesta häkeltyneenä, meni mulla kuitenkin pasmat ihan sekaisin ja melkoista sähläystä useamman esteen verran. Halusin kuitenkin suorittaa radan loppuun ja käyttää kisamaisen kontaktitreenimahdollisuuden. Tällä radalla oli mm.  mielenkiinoisesti puomin jälkeen ansaputki, mutta koira piti kääntää takaisin puomin alla olevaan U-putkeen.

Viimeisenä oli hypäri ja ulkona jo pilkkopimeää. Oli nälkä ja väsytti ja harmitti. Teki mieli lähteä kotiin. Onneksi en lähtenyt. Tsemppasin itseni ja jostain syystä päässä alkoi soida Cheekin Jippikayjei lämmittellessäni (enkä varsinaisesti biisistä edes niin pidä). No asennetta peliin ja nollahan sieltä tulla tupsahti. Ja hieno sellainen! Voi kun tämä olisi nauhalla :( Nollavoitto ja SERTI ! (aika -12,71, etenemä 4,55)  Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa!

Menestyksen avaimet olivat siis:

-suunnaton v*tutus ja väsymys -> totaalinen epätoivo ja sen jälkeen hirmu tsemppi!

-luottamus itseen ja koiraan -> uskallus tehdä radalla ohjausvalintoja, joita jälleen kerran kukaan muu ei suunnitellut rataantutustumisessa samalla tavalla, enkä nähnyt kenenkään maksiohjaajankaan tekevän  niin (=omien heikkouksien ja vahvuuksien tunteminen ja radan suunnittelu niiden mukaan)

-tuplapatukka
-Cheek ;)