Mukavissa merkeissä pääsen kirjoittamaan ensimmäistä
blogitekstiä.: Milou siirtyi KOLMOSIIN ! Tuomarina oli Anne Viitanen ja
kisapaikkana Janakkala.
Ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta klo 16:30,
mikä hitusen masensi mieltä jo alkuunsa. Sitten vielä tihrusade päälle niin
jopa oli reipas olo, no ei auta märistä, ihan olen itse harrastukseni valinnut.
Kolme starttia kisattiin, joista ekat
agistartteja ja viimeinen hypäri.
Totaalinen pimeys ulkona koitti jo ennen toista starttia ja otsalappu
olisi ollut ihan kiva kapistus olemassa. Radat oli…sanoisinko mielenkiintoisia.
Ekasta agistartista hieno hylly (väärä putken pää, muuten hieno rata ja hyvät
kontaktit). Toisesta startista tuli sähellyshylly. Kolmas este oli puomi, josta
Milou tippui nousuosalta. ( Puomi oli 100 asteen kulmassa hyppyihin nähden, eli
piti saada koira suoristumaan ja kääntymään tiukasti (mutta tilaa tähän ei juuri ollut) ja kääntyihän Milou, mutta vauhtia oli sen verran
runsaasti että tassut suti reunassa ja yli tultiin. (Onneksi ihan nätisti
jaloilleen). Tästä tippumisesta häkeltyneenä, meni mulla kuitenkin pasmat ihan
sekaisin ja melkoista sähläystä useamman esteen verran. Halusin kuitenkin
suorittaa radan loppuun ja käyttää kisamaisen kontaktitreenimahdollisuuden.
Tällä radalla oli mm. mielenkiinoisesti
puomin jälkeen ansaputki, mutta koira piti kääntää takaisin puomin alla olevaan
U-putkeen.
Viimeisenä oli hypäri ja ulkona jo pilkkopimeää. Oli nälkä ja
väsytti ja harmitti. Teki mieli lähteä kotiin. Onneksi en lähtenyt. Tsemppasin
itseni ja jostain syystä päässä alkoi soida Cheekin Jippikayjei
lämmittellessäni (enkä varsinaisesti biisistä edes niin pidä). No asennetta peliin ja nollahan sieltä tulla tupsahti. Ja
hieno sellainen! Voi kun tämä olisi nauhalla :( Nollavoitto ja SERTI ! (aika -12,71, etenemä
4,55) Jippikayjei-hei-hei,
sä tsiigaat voittajaa!
Menestyksen avaimet olivat siis:
-suunnaton v*tutus ja väsymys -> totaalinen epätoivo ja
sen jälkeen hirmu tsemppi!
-luottamus itseen ja koiraan -> uskallus tehdä radalla
ohjausvalintoja, joita jälleen kerran kukaan muu ei suunnitellut rataantutustumisessa
samalla tavalla, enkä nähnyt kenenkään maksiohjaajankaan tekevän niin (=omien heikkouksien ja vahvuuksien
tunteminen ja radan suunnittelu niiden mukaan)
-tuplapatukka
-Cheek ;)