Akateemista Agilityä

Flunssa pukkaa väkisin päälle, eikä henki kulje, mutta silti vaan porskutetaan. Eilen oli jälleen Agilityakatemialla Juha Oreniuksen vetämä valmennus. Jäi taas kyllä ihan positiivinen mieli, vaikka meinasin kyllä kuolla radalle. Pakko sanoa, että taistellen vedin treenin loppuun. Henki ei kulje, kurkkuun sattuu, nenä vuotaa, mutta silti oli kivaa. Hulluko?

Tällä kertaa koulutuksesta käteen jäi:

• Kotiläksyksi harjoitella tiukkoja taakakierto valsseja. Mun oma liike pitää saada terävämmäksi -> mun pitää päästä nopeammin pois alta. Yksittäisillä treeneillä Miloun suoritus varmemmaksi, ettei lähde kiertämään koko estettä. -> Kun Miloun suoritus varma -> Mä voin poistua paikalta nopeammin -> en ole myöhässä seuraavalla esteellä
• Kontaktit Milou teki hyvin, välillä palkkailin
• Radalla oli hankala keppikulma, jossa suoraan keppien oikealla puolella oli U-putki ja vasemmalla  puolella rengas. Useamman kerran Miloun bongasi niin renkaan, kuin putkenkin. Näitä täytyy treenata lisää. Mutta saatiin me siis ihan onnistuneitakin suorituksia. Milou kyllä osasi hakea kepit, jos otin ensin riittävän hyvin käteen ja vasta sen jälkeen lähetin kepeille. Eli tavallaan ensin herätin huomioin ja sain pojan kuuntelemaan ja vasta sen jälkeen lähetys. Ja koska putken suun ja keppien aloituksen väliin jäi niin vähän tilaa, niin lähetystä ei kannattanut mennä tekemään ihan keppien läheltä. Niin ja se mikä tässä piti vielä muistaa oli VASTAKÄSI !

Kiitos taas Ansku ja tytöt treeni- ja matkaseurasta. Teidän kanssa on ilo reissata :)

Tulevaisuudessa saatte muuten toivottavasti kuulla myös meidän uudesta "harrastuksesta". Nimittäin DOBOilusta. Pallo ja oppikirja lähti tänään tilaukseen. Pian on syvät lihakset niin koirilla kuin allekirjoittaneellakin kunnossa ;) toivottavasti...

DOBOilusta lisää voi lukea täältä (vinkiksi innostuneille, että nyt kun ostaa kaksi yhdessä saa 15 % alennusta)