Mihin on kadonnut esteosaaminen?

Nemon kanssa käytiin viime ja toissa viikolla kisailemassa parit Purina Openit. Tulostaso oli tasaista hyllyjen sarjaa ja joukosta löytyi niin täydellisiä katastrofiratoja kuin ihan ok suorituksiakin. Iltakisat vaan ei selkeesti ole mun juttu, kun työpäivän jälkeen ei vaan jaksa keskittyä. Ongelmakohtia löytyi ihan perusasioista ja seuraavat neljä teemaa toistui virheinä radoilla:

• Kepit
• sissänmenojen haku, vaikeammat keppiulmat
• keppien jälkeinen valssi/persjättö
• Keinu
• painava keinu > Nemo ei malta loppuun asti
• Rengas
• ihan älyttömiä sivuohituksia Nemolta. (Tätä käytiin jo treenaamaskin...ja oliko treeneissä ongelmaa, ei tietenkään)
• Lähdöt > ajoissa liikkeelle

Positiivista kisoissa oli, että puomitreeni tuottaa pikku hiljaa tulosta ja molemmissa kisoissa Nemo tuli puomin kontaktilla loppuun asti.

Milou'n tassut on nyt todella hyvässä kunnossa. Kortisoni selkeästi auttaa ja annosta on jo pienennetty.  Viime viikolla pääsin treenaamaan Akatemialle Milou'n kanssa ja tassut kesti hyvin. Ihanaa <3. Luulin, että Milou olisi ollut tauon jälkeen ihan pommi, mutta yllättäen se olikin tosi hyvin hanskassa. Viikolla kävin myös testailemassa Purinalla pikku pätkää samalla kun treenattiin Nemon kanssa yllämainittuja kisojen kompastuskiviä, mutta vielä Miloun kanssa täytyy varovasti aloitella hiekalla. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että tassut pysyy kunnossa ja kortisoni pästäisiin sykseyyn mennessä lopettamaan.

Viikonloppuna seurasin agilityn SM-kisoja. Hieman harmitus nosti päätään, kun oma kausi mennyt sairastelujen takia  penkin alle, mutta toisaalta en nyt jaksa kuin iloita siitä, että tällä hetkellä tassut on kunnossa ja pystymme käymään normaalisti lenkillä ilman tossuja. Terve koira on tärkein <3 Hienoja suorituksia porukka teki tiukassa paikassa. Erityisesti onnittelut treenikavereille Elisalle ja Kikille medien joukkuekullasta !

Tuomio

Milou'n anturoiden koepaloista ei selvittynyt mitään 100 % varmaa tuomiota, mutta split pawpadia nyt epäillään. Myös toista ihotauteihin erikoistunutta lääkäriä on konsultoitu. Kortisoni-kuuri on aloitettu ja sen avulla koitetaan saada anturat palautumaan. Mahdollisimmaan nopeasti annos vähitellen lasketaan minimiin ja lopetetaan. Nähtäväksi jää onko diagnoosi oikea, auttaako kortisoni (hyviä tuloksia on saatu aikaan ainakian beaucern Biitillä), tuleeko anturoista vielä agilityä kestävät ja päästäänkö enää koskaan kisakentille. Pettymys on ihan suunnaton ja kyyneleitä on tämän asian takia vieritetty enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada poika terveeksi.

Treeni tuottaa tulosta

Helatorstaina otettiin auton nokka kohti vihtiä ja Hiiden Haukkujen aksakisoja. Nemo pääsi starttaamaan kaksi Muotkan Esan tuomaroimaa rataa. Ensimmäisenä oli hyppyrata, jonka keskellä hauska hyppykeskittymä. Rata meni suunnitellusti ja hyvin aina 13 hyoylle saakka, jossa välistävedon yritin tehdä valssi -sokkarilla. Jäin kuitenkin liikaa varmistaman Nemon tulemista vasempaan käseen ja sokkari oli tästä syystä myöhässä. Tuurilla sain kuitenkin Nemon tyrkättyä hypylle 14 ja rata jatkui. Tähän kuitenkin tuhraantui vähän ylimääräistä aikaa. Radan loppu meni taas sujuvasti ja maalissa en ollut varma että oliko suoritus ollut nolla. Tuloksiakaan ei kuuluteltu. Se, että en ollut nollasta varma,keroo milestäni jo siitä, että tuota yhtä kohtaa lukuunottamatta en varmistellut ja odotelut radalla vaan luotin, että Nemo tulee ohjauksiini perässä.

Vastaanotto 2 ja 3 välistä, heitto kakkoselle. Valssi 3 ja 4 hypyn väliin. Takaakiertoon. Twistillä putkeen. Pakkovallalssillä vastaan 6 hypyllä. Sokkari 6 ja 7 hypyn väliin. Valssi keppien jälkeen. 13-14 valssi-sokkari. 19 heitto takaakiertoon. Vastakädellä hypylle 21.

Seuraava rata oli todella sujuvan ja jusotavan tuntuinen agirata, jonka töppäsin A:n jälkeiselläputkelä. Ennakoin liikaa takaaleikkausta ja käänsin kroppaa kohti kauempaa putken suuta -> Nemo väärässä päässä putkea. Kuinka helpossa kohdassa sitä voikin mokata. No Nemo teki oikein :)

Viimeiselle agiradale en Nemoa ollut ilmoittanut koska nyt kesällä jos sattuu kuuma päivä,on kolme starttia Nemolle liikaa. Mielummin haluan että sille jää vähän "nälkä" ja halu tehdä lisää.

Lopulta tuli myös ensimmäisen radan tulokset ja nolla se oli ja vielä sijoituttiinkin kolmansiksi. Mahtavaa. Serti ei valitettavast siirtynyt enään kolmannelle kun kisaajia 20. Tärkeintä kuitenkin oli, että näissä kisoissa yhteispeli toimi ja tekeminen oli sujuvaa. Pakka pysyi koossa koko radan ja se pakan hajoaminenhan on nyt ollut se meidän ongelma, jota on nyt talvi treenattu....joten voi todeta että treeni tuottaa tulosta. Seuraavaksi hiotaan kepit ja kontktit nopeammiksi niin sadaan ajtkin vielä hiukan paremmiksi.

German Turn

Jos on Milou'lla ollut vähän kurjaa, niin Nemolla on ollut sitäkin kivempaa. Sen kanssa oon päässyt viettämään oikein kunnon laatuaikaa kun Milou'ta ei ole voinut ottaa edes mukaan treeneihin. Viime keskiviikkona treentiin kauden päättäjäistreeneissä ja Nemoa ohjasi myös Nemolle ihan tuikituntematon tyyppi. Hyvin lähti Nemo ihan vieraan matkaan, niin mut hylättiin muutoman namipalan tähden. Puolessa välissä rataa Nemoon tosin iski ujous ja piti käydä tsekkaamassa että eihän se mami nyt mua hylännyt, mutta sitten taas jatkoi matkaa. Samoissa treeneissä myös mä pääsin ohjaamaan kahta maksikoiraa ja yhtä miniä (niin ja yhtä ihmistä). Hauskaa vaihtelua. Minin kanssa ohjaukseni meni ihan kaksinkerroin ;)

Torstaina Nemon kanssa valmentauduttiin Oreniuksella ja Lauantaina kisattiin Vuokkosilla Min Pin Teamin kisoissa kaksi starttia. Tuomarina AnneSavioja. Ekassa startissa tein keppien jälkeisen valssin huonosti, liian aikaisin ja Nemo jätti viimeisen välin pujottelematta. Tätä en jäänyt korjaamaan vaan treenin kannalta loppuun. Tuloksena siis hylly. Lopussa vielä kompastuin omiin jalkoihini ja kävin katsomassa pohjamateriaalia vähän tarkemmin. Ai miten niin vähän löysä ohjaaja? :P  Hypärillä en rytmittänyt päällejuoksussa riittävän selvästi ja Nemo tuli hypyn ohi. Tämä oli vielä sellainen paikka, että tiesin, että Nemolle vaikea, mutta silti sen mokasin. Nemo lähtee niin älyttömän helposti liikkeen mukaan ja jos en kunnolla lukita estettä, tulee ohi (->treenilistalle). Muuten ihan hyvä rata. Tulos 5.
Kisojen plussat ja miinukset:
-Keppien suoritukseen varmuutta. Nemo kestää hyvin kun kepeille jätetään, tai keppien takana tehdään jotain, mutta keppien edessä tehtävät ohjauksen häiritsee.
-Himmasi puomin kontaktilla
-ohjaus agiradalla varovaista ja löysää
-päällejuoksussa liikkeen mukaan
-kuumuudesta johtuen ehkä Nemolla ei vauhti parasta mahdollista
-löysästä ohjauksesta löysät pitkät kurvit
+Hypärillä ohjaus pysyi paremmin kasassa ja asenne parempi
+haki kepit hyvin
+pakkovalssit toimi
+hypärillä pysyin pystyssä ;)
+kokonaisuuten hypäri oli ok rata.
Kisoissa nähtiin myös tuttuja. Yksi HAUlainen, yksi Pukolainen, yksi Pilvimarjalainen ja yksi Akatemialainen. Kisojen jälkeen Nemo pääsi leikittämään paria koiravauvaa ja mäkin pääsin hoitoavuksi ihanalle pikkuiselle poikavauvalle. Ehdottomasti kisojen parasta antia :)

Päivän ratakuvat lainattu Miinan blogista:

Agirata 

Hypäri

Eilen treenattiin Nemon kanssa Jouni Vainioin opissa HAUlla. 28 esteen rata ja flow-fiiliskin löytyi taas. Saatiin jopa kommentti "ryhmän parhaimmistoa" Jounilta. En tiedä kertooko enemmän ryhmästä vai meistä, mutta kyllä se silti hymyilytti. Rata kokonaisuutena meni sen verran sujuvasti, että lopussa jäi aikaa keskittyä muuttamaan ohjauskseni twististä saksalaiseen hypyllä jossa koira piti saada kulkemaan S-mallisesti. Yksi uusi työkalu pakkiini kuten Jouni sanoi. Jostan syystä saksalainen on jäänyt minulle vieraaksi ohjaukseksi ja sen oikea suoritustapa ei sitten tullutkaan ihan selkäytimestä. Nemo katsoi hölmistyneenä vierestä kun kuivaharjoittelin ohjausta varmaan kymmenettä kertaa ja yhä Jouni sanoi, että "ei noin". Hiton idiootti ajatteli varmaan Nemo minusta ;) Jatkamme harjoittelua...ilman koiraa.

Este nro 1 oli rengas. Vastaanotto 3 putken suun edesta, pakkovalssi ja sylkkärillä putkeen. 4 pakkovalssi. 5 takaakierto ja päällejuoksu. 7 takaa ottamaan vastaan. 8 twist/saksalainen. 11 vastakäännös renkaalle. 16 takakierto, niisto. 19 takaa vastaanottamaan, sokkari. 23 pimeä putkikulma. 24 sokkari ennen keppejä. 26 sylivekki.

Tassujen tarinaa

Torstaina käytiin Milou'n kanssa jälleen Aistissa. Tällä kertaa otettiin nyt auenneista takajalkojen anturoista koepalat. Laaja verenkuvahan on otettu jo huhtikuussaja sieltä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Siloin päätettin vielä seurailla hetki ennen koepalojen ottoa, mutta ei se odottelusta nyt auttanut. Anturat oli alkuviikon ihan tajuttoman kipeät ja Milou selkeästi kivulias ja todella nuutunut. Ei halunnut liikkua ollenkaan vaan istui aina heti. Ei ollenkaan oma iloinen itsensä. Onneksi mulla oli vanhastaan kipulääkettä jäljellä millä helpottaa ressukan oloa. Torstaiksi saatiin sitten lääkäriaika ja oikean takajalan anturasta otettiin 2 koepalaa ja haavat tikattiin. Mukaan saatiin Vetramil voidetta anturoihin ja  kipulääketta ekoille päiville. Tuloksia nyt odotellaan. Anturat on nyt onneksi lähteneet paranemaan ihan suht hyvin, eivätkä näytä tulehtuneen, mutta edelleen tossut jalassa ja remmissä mennään pihalla.

Leikelty antura tällä hetkellä. Vajaa viikko koepalojen otosta.

Milou Aistissa A:n sylissä odottelemassa kotiin pääsyä. Ihan pikkasen vielä pihalla. 

Mukavat pikku torstai-kännit.

RumasanaRumasanaRumasana

Muutomat valmennukset on jäänyt päivittämättä, mutta eipä niissä ilmeisesti mitään hirveän mainittavaa ole tapahtunut.Äitienpäivänä trenattiin Nemon kanssa Huippis kouluttaa- treeneissä, joissa kouluttajana Laura Juuti. Nemon kanssa oli taas hyvä fiilis ja Laura sai minustakin kaivettua vähän rohkeampaa ohjausta. Pitää vaan opetela luottamaan koiraan. Putki-puomi erottelu toimi täydellisesti (joskin maanpinnalle palattiin omissa viikkotreeneissä keskiviikkona, jossa Nemo oli täysin unohtanut tuon taidon. Näinkin voi käydä). Miloun kanssa ollaan valmentauduttu tällä välillä kahdesti akatemialla. Yllättävän hyvin olen oppinut ohjelmoimaan itseni aina sopivalle tasolle koiraa vaihtaessa. Nemon kanssa täytyy olla itse sähäkkä, Miloun kanssa taas tyyni ja rauhallinen. On ne niin yö ja päivä ohjata.

Sunnuntaina käytiin Tanja Kotin taikakäsien käsittelyssä. Kummastakin koirasta löytyi jotain vikaa, mutta ei mitään kriittistä vikaavikaa. Miloulla taas vaihteeksi SI-nivel hieman jumissa ja tähän koitetaan apua nyt löytää vatsalihas treenistä. Eli ei muuuta kun abseja treenaileen.

Tänään pääsi kirosana jos toinenkin....ja kolmas. Milou oli päivän aikana purrut takajaloista etuanturat auki. RUMASANA RUMASANA RUMASANA. Olinkin just ehtinyt huokasta niiden suhteen ja herätellä toivoa että vihdoin tyyppi alkais olla terve ja vaivasta päästy. Olin jopa ilmoittanut molemmat pojat viikonlopun kisoihin. No ei tartte Miloun mennä. Rumasana.

Ei muuta.

Pelkoa ja kauhua rataantutustumisessa -> FLOW fiilis radalla

Eilen oli Esa Muotkan vetämä koulutus HAU:lla. Koska Milou’n tassut on edelleen epäkunnossa tai siis ei kestä rajua menoa hiekalla, niin parikseni koulutukseen pääsi Nemo. Ja voi pojat, mutta tällä kertaa Nemo todella yllätti. Se tosiaan näytti mulle, että älä yhtään mua vähättele, mä osaan!

Radalla oli 36 estettä ja rataantutustumisen aikana mietin mielessäni, että mihin helkkariin mä olen itseni taas lykännyt. Vähän liian kovaan porukkaan on tunkenu itteni treenaamaan (mä en siis tuntenut näitä muita koulutuksessa olijoita, mutta pällepäin niillä ei ollut samanlaista paniikkia silmissä kuin mulla, joten oletin niiden olevan ihan pro :P ). Mutta olin väärässä. Me oltiin ihan pro J

Alkuun käytiin rataa kohta-kohdalta läpi Esan kanssa ja muutamaan kohtaan tuli ohjaukseen muutosta.  Radalta löytyi myös Esan special, jota kuulemma viljelee kisoissa, missä puomilta mennään vinohypylle ja hypyltä puomin alla olevaan putkeen (19-21). Selvasti pidempi reitti on kuljettaa ulkokautta, mutta sisäkautta viedessä riskinä on, että koira menee puomille. Oikein ajoitetulla flipillä koira kuitenkin tulee nuollen puomin ohi putkeen sisäkautta tuodessakin (en olis uskonut, että Nemo, joka erottelutilanteissa helpommin valitsee puomin, saadaan tällä ohjauksella puomin ohi, mutta se toimi). Oikeaa ajoitusta tässä pitää mennä vielä treenaamaan lisää.

Tällä hetkellä Nemon kanssa ohjaus kulkee hyvin, ehkä jopa paremmin osaan sen kanssa rytmittää kuin Miloun.  Nemon heikkous on sen kaarrattelu, mutta toisaalta se lukitsee esteet niin hyvin jo kaukaa, että mä pystyn lähtemään nopeammin tilanteista pois ja sillä tapaa hillittyä kaarteita. Vauhtikin Nemolla on mielestäni koventunut (nykyään se myös kuumuu kentän laidalla aika kivasti). Olisi kiva saada ihan sekkarilla vertailtua joskus eroa Nemon ja Milou’n välillä. Tällä hetkellä Nemon kompastuskivi on puomin alastulokontakti (jonka projekti on jo aloitettu. Nemo siis himmailee). Myös keppien sisäänmeno vaikeammista kulmista täytyy ottaa treenilistalle.

Voi että mulla oli hyvä mieli näiden treenien jälkeen. En muista koska ois ollut tollanen fiilis Nemon kanssa treenatessa. Esaltakin saatiin tosi positiivista palautetta, että eihän näiden treenien jälkeen voinut kuin hymyillä J Vielä kun ois saanut ton fiiliksen purkitettua, niin voisin seuraaviin kisoihin vähän annostella samanlaista mielentilaa.  Koska pakko sanoa, että olihan Nemo ihan tosi pro, mutta kyllä mäkin aika hyvin eilen ohjasin (pieni omakehu ei kai haittaa, kun sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein).

Tänään treenataankin sitten Akatemialla valmennuksessa Milou’n kanssa…nähtäväksi jää mikä fiilis on niiden treenien jälkeen.

 

Maanantaina saatiin muuten myös hyviä uutisia ensi vuoden treenien suhteen. Me päästiin mukaan HAU:n Huippuvalmennukseen.  Hakemuksia oli kuulemma ollut kolminkertainen määrä ja 12 valittiin (2*6 koirakon ryhmät). Joten kyllä tätäkin voi hurrata :) 

 

Helppoa loppusuoraa ei olekaan !

Eilen startattiin Nemon kanssa HAU:n kisoissa (pitkästä aikaa Nemon kanssa, viimeksi  23.11.2013) Purinalla kaksi hyppyrataa. Tuomarina uusi tuttavuus Arto Laitinen. Tykkäsin todella radoista. Molemmissa oli sopivasti haastetta, mutta moelmmat oli myös koiran kannalta loogisia. Usein näillä uusilla tuomareilla kun tuntuu olevan sellaisia liian erikoisia ja älyttömiä ratoja. Nämä ei onneksi olleet sellaisia. Tuloksilla ei nyt hurrata ja pakko myöntää että siihen olen aika pettynyt, mutta paljon löytyi myös hyvää meidän radoista....tai siitä ensimmäisestä.

A-rata oli nolla aina loppusuoraan asti. Kaikki meni täydellisesti, mutta loppusuoraa edeltävällä kurvilla linjasin oman kulkemiseni väärin ja Nemon hyppy venyä, joilloin linja loppusuoralle ei ollut se mitä piti. Ennen kahta viimeistä hyppyä, Nemo näki putken suun ja irtosi sinne. Se oli siinä. Tässä radassa oli kuitenkin tosi paljon mihin voin olla tyytyväinen, mutta  kyllä silti v*tutti..ja paljon.

A-rata virheet

• En rataantutustumisessa paneutunut loppusuoraan. Oletin, että se on radan helppo osuus -> En tajunnut ottaa Nemoa paremmin hanskaan ennen loppusuoraa 
• Ennen loppusuoraa oleva hyppy pääsi venymään, koska oma  linja ei ollut oikea

A-rata onnistumiset

• Uskalsin tehdä rohkeita ohjauksia ja omia valintoja
• Hypyltä käännyttiin 360 astetta takaisin tulosuuntaan kepeille. Kaikki näytti rataantustustumisessa tekevän tämän vedättämällä. Hyyn takana oli putkiansa. Nemo hakee todella herkästi putket, joten päätin jaakottaa hypylle ja tällä tavalla sain Nemon, joka tekee herkästi laajoja kaaria, tulemaan kurvin tiukasti
• Keppien jälkeisellä hypyllä tein Maijun treeneissä opitun valssi-sokkarin. Ja se toimi täydellisesti. Pitkään tutustumisessa mietin, että uskallanko, mutta otin riskin ja se kannatti. Nemo tuli hypyt todella nuollen. Tähän kaikki muut teki niin että meni keppien jäleisen hypyn toiselle puolelle, törkkäsi takaakiertoon ja meni valssaamaan koiran eteen hypyn ja putken väliin....ja siis nillä radoilla mitä ehdin itse katsella oli jokainen ohjaaja tässä koiransa tiellä. 
• Nemo haki hyvin pimeän putkikulman
• Nemo haki hyvin kepit
• Vauhti oli hyvä
• Maltoin ohjauksissa ja osasin rytmittää liikkumistani

C-rata olikin sitten ihan toista maata. Alussa oli heti ensimmäisen hypyn jälkeen okseri ja sen jälkeen seuraava hyppy suorassa linjassa takaakiertona, josta 90 astetta putkeen. Okserilla arvatenkin tippui rimoja. Myös meillä. Mietin kauan, että menenkö kolmannen taa ottamaan vastaan vai teenkä takaakierto-niistona. Valitsin ensimmäisen vaikka tiesin siinä olevat riskinsä, mutta kun se toinenkin vaihtoehto oli huono kun todennäisesti olisin siinäkin rynninyt liikaa takaakierrolle. No meillä siis tuli okserin rima alas. Ja koska näin tämän, meni pakka vähän sekaisin kun tiesin, että nollaa ei enää voi tulla. Seuraavaksi möhlin takakulman putkella,en ollutkaan asemissa siellä missä piti, hetkelinen black out ja törkkäisy hypylle epäonnistui -> Nemo irtosi loppusuoralle, joten lopetettiin sitten siihen. Tälle radalle ei oikein voinut kuin nauraa. No joskus näin.

Lopputulemaksi näistä kisoista voi todeta, että ei me ihan toivottomia olla. Nemon kanssa täytyy todella tarkkaan miettiä kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) ansat (varsinkin putket) ja huomioida se, että se kurvittaa luonnollisesti paljon pidemmin kuin Milou ja se pitää ottaa ohjausvalinnoissa huomioon. Töitä pitää kurveissa tehdä paljon enemmän, vedättämällä ei tule. Ja näiden kisojen isoin opetus oli, että muista tutustua kunnolla myös se helppo loppusuora.

Pää toimii, mutta jalat ei. Vappuagilityä.

Mitäs muutakaan sitä Vappupäivänä tekisi, kuin treenaisi aksaa. No ei mitään, jotenka siksi mekin oltiin jälleen valmentautumassa Agility Akatemialla. Milou'n tassut alkaa olla jälkeen ok kunnossa, ja kestävät treenaamista mattopohjalla, joten tälä kertaa treenivuorossa siis Milou. Jälleen oli kinkkinen rata treenattavana, josta meille yllättäen hankalimmaksi koitui neljä ensimmäistä hyppyä. Niitä hinkattiin varmaan 10 kertaa. Ensin yritettiin hyppy kakkosta takaakiertä-sokkari yhistelmällä, mutta tämä ei ole Milou'n eikä Minun vahvuus, joten toiseksi vaihtoehdoksi otettiin pakkovalssi kakkoshypylle. Tämä vaihtoehto toimikin jo paljon paremmin. Neloshypyllä putkeen käännössä ei sinäänsä ollut mitään ongelmaa, kunhan omat jalat lähti riittävän vikkelään tilanteesta pois. Tässä  monta kertaa turhaan menin liian lähellä estettä ja odotin liian kauan, jonka takia olin 6 hypyllä myöhässä. Tarttis varmaan alkaa tehdä jotain jalkatekniikkaharjoituksia, kun tuntuu että pää ajattelee, että mene jo, mutta jalat ei liiku (tänään tosin ehkä tavallista isompi ongelma edellisiltaisen vappujuhlinnan takia). Loppurata sujui onneksi paljon paremmin ja tällä kertaa ei myöskään saatu yhtään kieltoa aikaan. Eli osasin siis ainakin jotenkuten taas rytmittää.

Käsijarru päällä

Maanantaina treenatiin HAU:lla "Huippis kouluttaa" treeneissä, jossa kouluttajana tällä kertaa Sanna Toivola-Järvinen. Alunperin tarkoitus oli osallistua koulutukseen Milou'n kanssa, mutta koska takajalan antura aukesi pääsiäisenä, ei sillä voi treenata. No Nemon onni tällä kertaa.

Sanna oli koonnut melkoisen monipuolisen 27 esteen radan, jostä löytyi vähän kaikkea. Treenilistalle näiden treenien jälkeen:

• Puomin kontakti (No tämä oli kylläjo tiedossa ja listalla valmiina). Nemo on (jälleen) alkanut himmailla puomin alastulolla. Tähän vinkiksi Sannalta saatiin palkkaaminen puomin jälkeiselle esteelle. Ei heti puomin alastulolle -> ajatus koiralla seuraavalle esteelle.
• Takaakierrot kun hyoyt toisiinsa nähden 180 astetta. Nemo lukee nämä todella herkästi välistävetoina pelkästään mun olkapään liikkeestä, joten olkapäiden kanssa tarkkana ja selkeä törkkäys taakse.

Plussat näissä treeneissä:

• Pakkovalssi-vastakääntö toimi hyvin. Tässä pitää muistaa oma maltti. Ei askelia.
• A:n kontakti on ja pysyy
• Sannan kommentit Nemosta oli, että se lukee hyvin esteitä ja lukitsee ne hyvin

Torstaina osallistuttiin Milou'n kanssa Koirakeitaan näyttely-tehotreeniin. Kun ei kerran voi aksata, niin keskitytään olemaan kauniita. Milou ei tästä tosian taida olla samaa mieltä.  Nytkin meni alusta 10 minuttia, ennen kuin Milou lakkasi vouhotuksen ja tajusi, että hallilla tapahdukkaan mitään kivaa (tai ei ainakaan aksata). Kouluttaja vaikutti oikein mukavalta ja otti todella hyvin huomioon Milou'n pöytäongelman. Alkuun käytiin ihan rauhassa asioita läpi ja harjoiteltiin niin juoksemista kuin pöydällä seisottamistakin. Käsittelyä tuli paljon. Loppuun otettiin vielä näyttelytilannemainen treeni, jossa taustalle laitettiin pauhaamaan musiikkia (=näyttelyiden hälinää) ja treenattiin uudestaan samoja asioita. Edelleenkin Nemo ahdistuu pöydällä ja kouluttajakin nauroi, että hauska kun pöydällä Milou on ihan maansa myyneenä, mutta heti kun pääsee lattialle, on aivan eri koira. Sanoi kyllä, että tosi hyvä, että palautuu tilanteesta niin nopeaan :) Ehkä se siitä....

Tänään puolestaan oli perinteinen Juhan valmennus Akatemialla. Edelleenkään Milou'n antura ei kestä treeniä joten taas sai Nemo paikata. Ja oikeastaan maanantain hyvin sujuneiden treenien jälkeen oli tosi kivakin mennä Nemolla taas treenaamaan. Juhan kommentti treenien jälkeen oli, että mä ohjaan Nemoa Milou'hun verrattuna käsijarru päällä. Tätä jäin ihan tosissaan miettimään, ja tottahan se varmaan on. Nemon kanssa mulla ehkä on vähän omassa asenteessa parannettavaa, enkä oikein luota koiraan. No nyt yritetään muistaa jatkossa vapauttaa se kässäri ;)

Ahdistusta ja epäonnistumisia, mutta onneksi myös ihania ystäviä.

Poikkeuksellisesti tällä viikolla treenasimme Akatemialla jo tiistaina. Samat ongelmat rytmityksen kanssa jatkuivat kuin perjantainakin. Kovasta vauhdista hillitty vauhdin hiljentäminen on vaan tällä hetkellä todellatodella vaikeaa. Ihan liikaa tulee esteille kieltoja, koska mä en osaa rytmittää. Voiskohan tätä jotenkin kuivaharjoitella ? masennus.

Perjantaina suunnnattiin Humppilaan pääsiäisen viettoon ja pojat saivat nauttia aurinkoisesta ulkoilmasta maalla. No Milou taas päätti repiä tossun jalastaan tuloksena parantumassa ollut antura on jällleen auki. Kirosana. Ahdistavaa, kun ei tiedä mistä tämä johtuu. Verikokeistakaan ei siis viime viikolla löytynyt mitään syytä. Kotona Milou ei enää ole tassuja purrut ja ainoa mikä taas tuli mieleen on, että koki stressiä ulos jättämisestä ja luuli, että hänet taas hylätään hoitoon. Toinen kirosana.

Lauantaina palattiin takaisin kotiin ja sunnuntai-aamuna kello soi 5:30 ->Kisatöihin Purinalle mars. Hulluako?Kisoissa oli onneksi myös tuttuja ja iltapäivällä saatiin lenkkeilyseuraa Anskusta ja tytöistä. Pojilla oli ehkä hieman yllätyneet ilmeet kun Fyra, Cinco ja Duo tulivat ihan kotipihalta hakemaan poikia rinksalle. Voi sitä riemua :) Lenkin jälkeen parannettiin vielä maailmaa kahvikupposen (ja jäätelön) ääressä, jonka jälkeen koirat autoon ja Vuokkoset areenalle näyttelytreeniin. Milouta ahdistaa käsittely pöydällä ja sitä mentiin nyt harjoittelemaan. Kouluttajat oli tosi mukavia, ja käsitteli nätistä. Selvästi Milou ahdistuu, mutta nykyään jo sietää tilanteen. Tuomarin lähestyminen on varmaan se kriittisin vaihe. Huomasin myös Milou'n himmailevan pöydän reunaa kohti eli paikalla pysymistä täytyy treenata lisää. Maassa kaikki toimii erinomaisesti eli pöytä ja käsittelytreeniä nyt vaan niin eiköhän se kesäkuussa jo hyvin (tai edeskohtalaisesti) mene. Olipa kiva päivä.

Pojat ja heidän ihanat tyttönsä (Poikia ei aseteltu noin, he ihan itse valitsivat paikkansa). 

Kuva otettu jo 5.4.2014

Rynni ja jarruta, älä rytmitä. Ei näin!

Tänään valmentauduttiin taas Akatemialla Juhan opissa ja täytyy kyllä sanoa, että mä en ollut parhaimmillani. Jostain syystä tänään ohjasin tyylillä RYNNI-JARRUTA-ÄLÄ RYTMITÄ. Kaikissa takaakierroissa huomasin aina rynniväni ihan liian lähelle estettä ja tällöin liike töksähtää ja Milou luonnollisesti kieltää. No aina ei voi onnistua...niinku vaikka tänään. Toinen kompastuskivi oli saksalainen. Luoja, että joskus voi olla vaikeeta. Milou kyllä osasi ja paikkasi munkin mokia, mutta tää on kyllä sellainen ohjaus, että treenilistalle menee. Positiivista näissä treeneissä oli, että viikko sitten Maijun treeneissä ollu backlap toimi nyt mielettömän hyvin takaakierto-hypyltä puomille mentäessä. Hyvä Milou.

Jalkaterät menosuuntaan

Tänään treenattiin Korhosen Maijun opissa HAU:n hallilla.  Radassa käytetiin paljon eri ohjauksia ja paljon meille vieraampia ohjauksia. Positiivinen yllätys oli kuinka hyvin me niistä kaikista suoriuduttiin ;)

Kolme tärkeintä oppia treenistä:

• Maailman helpoin liike, takaakierto pyörittämällä, onkin yllättäen mulle vaikea. Tyrkkään jalkaterät helposti liian nopeasti pyörityksen suuntaan kun tärkeää olisi pitää ne takaakierron suuntaan siihen asti, että koira lukinnut kierron. Tässä täytyy myös muistaa pitää liike yllä. Helposti töksäytän liikkeen ennen kiertoa.

• Välistävetokohtaan Maiju esitti vaihtoehdoksi valssi-sokkaria. Koira lukitaan valssikäteen ja heti tämän jälkeen ohjaus vaihdettaan toiselle puolelle. Tässä ajoitus on ERITTÄIN tärkeää. Katse pitää muistaa pitää koiran puolelle ja liikkua itse rohkeasti. Milou'lla tämä toimi tosi hienosti, kun itse sain ajoituksen kuntoon. Ehdottomasti otan kättöön tämän ja harjooittelen tuon ajoituksen täydelliseksi.

• Tiukkoihin valsseihin Maiju ohjeisti käyttämään vastakkaista kättä. Tätä ei suomessa paljon nää, mutta totesin kyllä että toimii. Vaikka Milou'lla on todellä hyvät tiukat kaarteet niin tämä on kyllä hyvä siinä tapauksessa kun valssilta lähdetään todela tiukasti ns. tulosuuntaan.

Valsseja ja salsaa

Tänään Juhan treeneissä oli hyppyrata, jossa paljon takaakiertoja ja pyöritystä. Ekaa kertaa sain myös videokuvaa treeneistä, kun treenikaveri lupautui kuvaamaan mun uudella kameralla. Hyvin oppii vielä kun katsoo videolta jälkeenpäin. Miloun kanssa tälläiset pyöritykset toimii hyvin, koska se kääntyy luontaisesti niin tiukasti. Monessa kohtaa huomaan vielä itse jääväni turhan pitkään odottamaan, eli nopeammin saisi lähteä liikkeelle valsseista ja heitoista. Toinen mitä huomaan videota katsellessa on mun sipsutus =salsaaa ;) Mun tapa rytmittää on ottaa tuollaisia miniaskelia paikallaan...hauskan näköistä :P

Tässä pieni Sneak Peek meidän treeneistä. Videon laatu valitettavasti kärsii aika paljon kun sitä joutuu lyhentämään ja leikkaamaan :(

P.S. Milou haki taas superhyvin kepit.

Takaakierto-sokkari vai takaakierto-päällejuoku?

Agility Akatemian treenit veti tällä kertaa Jouni. Tärkein huomio treeneissä oli ero milloin valitaan takaakierto-sokkari, millon takaakierto-päällejuoksu. Itse valitsen lähes aina takaakierto-päällejuoksun vaikka sokkari olisi selvästi loogisempi vaihtoehto koiralle.

Jatkossa täytyy kiinnittää huomioita siihen, miten rata jatkuu takaa-kierron jälkeen. Päällejuoksu valitaan kun rata jatkuu hypyn jälkeen tiukasti S-mallisesti. Sokkari puolestaa silloin kun takaakierron jälkeen jatketaan loivasti.