Palataan Heinäkuuhun

Blogihiljaisuus on päättynyt. Häät, joiden takia blogin taolle laiton (saattoi olla vähän jotain muuta puuhaa ;) ) on nyt vietetty, joten nyt taas on aikaa kirjoitella myös blogia. Häiden jälkeen on eletty suurten muutosten aikaa: Muutettu pääkaupunkiseudulle, vaihdettu seuraa ja aloitettu treenit uusissa ympyröissä. Syksyn aikana Milou on myös sairastanut mystistä tassutautia, joten suunnitelmien mukaan ei olla päästy kisaamaan. Nyt tassut on kunnossa (ja toivottavsti myös pysyy) ja ollaan päästy koko poppoon voimin nauttimaan uusista treenimahdollisuuksista.

Esimmäisessä päivityksessä palataan Heinakuuhun...


Heinäkuussa siis vietettiin minun ja A:n häitä. Myös pojat joutuivat osallistumaan järjestelyihin...

Photo booth, eli meidän haissa kuvausnurkka nimellä kulkenut ohjelma tarvitsi ohjeituskuvat ja pojat "pääsivät" malleiksi :)

Taistele parhaasta rekvisiitasta

...ja poseeraa !

Kaikkeen sitä joutuukin. T. Nemo & Milou

Kisatauko on katkennut

Eilen katkesi 3 kuukauden kisatauko kun Milou korkkasi kolmoset Janakkalassa (tuomarina Heidi Viitaniemi). Myös Nemo pääsi testaamaan kisavirettään yhden startin verran.

Tuloksena oli 2 hyllyä, nolla ja Nemolle 15. Jokaiselta radalta löysin kuitenkin jotain mihin saatoin olla tyytyväinen, vaikka tietysti paljon oli korjattavaakin.

Eka rata oli hypäri ja mua jännitti ihan sikana. Olin ihan jäässä. No siinä sohlasin sitten itse heti alussa. olin myöhässä, enkä lähettänyt Milou'ta kunnolla takaakiertoon ja siksi otti hypyn edestä. Loppurata menikin sitten hyvin. Tosin Milou kävi taas niin kuumana, että muutoma rima tippui. Tällä radalla olin kuitenkin supertyytyväinen lopun vaikeaan kohtaan, missä pyöräytin sylkkärin kautta hypylle jossa putkiansa. Se onnistui.

Tokalla radalla kämmi kävi myös heti alussa ja Milou irtosi väärälle hypylle. Ihan itse sen kyllä sinne ohjasin. Loppurata meni taas puhtaasti ja Milou teki erihyvät kontaktit, jopa keinulla. Mä myös käytin tilaisuuden hyväksi ja tahallaan pidin Milou'ta normaalia kisatilannetta pidempään kontakteilla. Hyvää harjoitusta siis.

Näin myös omat radat ipadiltä ratojen välissä ja huomasin, että molemmilla radoilla olin koko ajan ohjauksissa myöhässä. Taas oli unohtunut luotto koiraan. Kolmannelle radalla tustustuessa keskityinkin kunnolla siihen, että tekisin ohjauset ajoissa, enkä suotta tunkisi liian lähelle esteitä. Kunnollinen keskittyminen auttoi ja kolmannelta radalta tehtiin nätti nolla. Ainoastaan keinulla karjaisin "seis" liian aikaisin ja Milou himmasi jo puolessa välissä ja pysähtyi liian aikaisin. Lähti kuitenkin vasta vapautuskäskyllä. Nyt täytyy siis treenata sitä oikeaa seis-paikkaa. Kovin paljon muuta korjattavaa en tältä radalta kyllä löytänyt edes videota katsoessani. Puomille mentäessä odotin ehkä turhaan, mutta toisaalta oliko sillä loppuuloksen merkitystä?Milou teki myös nätit pienet kurvit, esim ennen keppejä olevaa hyppyä ei paljon enempää nuolemalla olisi voinut mennä. Sijoitus oli 7., mutta muistaakseni eroa voittajaa oli joku 3 s (tuloksia ei vielä tältä radalta netistä löytynyt).

Tässä myös video nollaradasta. Laatu tosin heikkeni tänne talletettaessa aikas paljon :(

Nemo pääsi vasta kolmannelle radalle kisaamaan ja Milou'n nollan jälkeen mun oli jotenkin vaikea kasata itseni niin nopeasti. Olinkin Nemon radalla ihan liian löysä ja myöhässä ensimmäisessä valssissa, jonka takia Nemon edessä->Rima tippui. Toinen virhe tuli kepeillä kun nemo huijasi viimeisen keppivälin. Otin koko kepit uusiksi ja nemo aloitti väärästä välistä. Nemon radassa kuitenkin postitiivista oli Nemon vauhti. No tekihän se isoja kurveja (ainakin kun Milou'hun vertaa) mutta vauhtia oli Nemoksi mun mielstä älyhyvin ja sillä oli myös asenne tällä kertaa kohdillaa.

Radat ei ollu mun mielestä mitään helppoja ja monin paikoin oli aikamoista pyöritystä. Me kuitenkin selvittiin ja todistettiin, että kyllä me pystytään Miloun kanssa niihin nolliin myös kolmosten radoilla. Lisää kisavarmuutta tarvitaan, ettei ohjaaja ole niin jäässä,ja keinu täytyy hioa kuntoon (ensin varmuus, sitten vauhti). Tästä on siis hyvä jatkaa molempin kultapoikien kanssa ;)

Shelttilenkki

Viime viikolla allekirjoittaneella alkoi kuukauden loma ja sen mukaisesti on kiidetty paikasta toiseen. Eipä ole ehtinyt blogiakaan päivitellä. Viime viikon maanantaina oltiin taas Lempäälässä treenaamassa ja silloin treenattiin hyppyjumpalla etäisyyden arviointeja, tehtiin keppitreeniä ja puomin ja keinun kontaktia. Kaksi ensimmäistä hyppyjumppa kertaa Milou sinkosi suoraan läpi ensimmäisten esteiden, kun ei malttanut keskittyä ja koota hyppyä. Äkkiä kuitenkin tajusi ettei hutiloinnista saa leikkipalkkaa ja alkoi keskittyä. Sen jälkeen tekikin töitä hienosti ja osasi säätää hypyn pituutta kunhan vain malttoi. Nemolla puolestaan oli enemmän ongelmaa viimeisen hypyn kanssa, kun olisi pitänyt pidentää hyppyä. Keppitreenit meni molemmilla ihan ok, huomioonottaen ettei olla kahteen kuukauteen niitä otettu kertaakaan. Näiden treenien osalta täytyy myös vähän kehua poikia. Matkassa oli nimittäin myös mukana Anskun tytöt, joista Cincolla ensimmäinen juoksu. Molemmat pojat kyllä rekisteröi Cincon ihanat tuoksut, mutta työntekoa se ei haitannut mitenkään. Samaan aikaan pystyi treenaamaan kentällä ja kimpassa pystyttiin tekemään lämmittelytja jäähdyttelyt. Jotkut urosten omistajat sanoo, että heidän koiransa ulisee jos edes naapurustossa on juoksuinen koira. Ja monet  omistajat myös treeneissä tekee juoksuisista nartuista ison numeron, eivätkä edes halua treenata juoksuisten narttujen kanssa. Omasta mielestäni on ihan mahtavaa, että näitä tilanteita voi harjoitella, jotta tietää vähän miten omat koirat reagoi ja voi ennakoida tilanteita. Kisoissahan voi olla juoksuinen narttu vaikka katsomossa...ja kohta agilitykisoissa ihan kisaamassakin.

Useampaan kertaan ollaan käyty treenaamassa nyt myös Humppilassa, kun A:n rakentama matala pentukeinu siirrettiin puolityhjään konehalliin. Mitään kunnon agitreeniähän siellä ei siis saa, mutta tuohon keinun kontaktitreeniin sopii mainiosti. Ja on mulla siellä puomi/A-harjoitusestekkin missä teen myöskin kontaktia pelkästään.

Tokoa ollaan tehty lähinnä sisällä. Milou sivupaikkaa olen yrittänyt vähän suoristaa ja harjoittaa parempaa takapään hallintaa. Nemon kanssa ollaan pureskeltu pidetty kauniisti metallia.

Tänään järjestettiin ensimmäinen shelttilenkki täällä Forssassa. Lenkkeiltiin Paavolan metsässä kuuden sheltin voimin (joista kaksi oli ihan Hämeenlinnasta asti ajanut paikalle). Milou rakastui syvästi soopelityttöön ja kosiokorvat oli ahkerasti pystyssä. Nemo keskittyi tiedustelijan rooliinsa, kuten yleensäkkin aina kun ollaan isommalla porukalla lenkillä. Nemo siis painelee joukon ensimmäisenä etunenässä ja tarkistee,että reitti on selvä. Nemon teki selkeästi myös vaikutuksen porukan nuorimmaiseen (6kk). Nemo on sellainen isähahmo aina ;)Oli kyllä kivaa saada uusia tuttavuuksia.Toivottavasti otetaan pian uusiksi, vielä isommalla joukolla. Tässä vielä muutoma kuva lenkiltä:

Safi ja Tara ja Milou... ja kosiokorvat

koko porukka

seuraa johtajaa

Joukon juniori

Nemo ja Pinja

Terveystutkimuksissa

Eilinen ilta vietettiin Vethaus'issa Hämeenlinnassa. Onneksi tällä kertaa kyse ei ollut mistään sairaustapauksesta, vaan olin varannut pojille virallisia terveystutkimuksia. Sain A:nkin lähtemään mukaan apuriksi ja ylimääräiset kädet olikin tarpeen kun liukuhihnalla mentiin tarkastuksesta toiseen. Molemmilta tutkittiin silmät ja Milou'lta lisäksi polvet  (eläinlääkäri Juha Pärnänen) ja kuvattiin lonkat ja kyynärät (Anssi Tast). Tulokset oli mainiot!. Nemon silmät terveet, ei mitään huomauttamista. Miloulta löytyi oikeasta silmästä yksi ylimääräinen ripsi -> distichiasis. Polvet oli Milou'lla priimaa eli 0/0.  Lonkat ja kyynärät lääkärin  arvion mukaan myöskin erinomaiset A/A ja 0/0. Kuvista tosin täytyy vielä odottaa Kennelliiton virallista lausuntoa.

Illalla kun päästiin kotiin, oli Milou vielä rauhoituksesta hieman tokkurainen ja jos katse voisi tappaa, mä olisin kyllä kuollut. Hiukan pelottava otus ;) Olis pitänyt ottaa kuva...

Nyt olisi sitten tämäkin viimein hoidettu ja jos tulokset pysyy samana voikin alkaa mietttiä pikkumiehen jalostuskäyttöä...heh heh (vai pitäsköös olla jotain näyttelytuloksiakin) ;P

Illalla yritän vielä liittää tähän nuo Milou'n kuvat, jotka sain CD:llä mukaan...

Omatoimista agilityä

Maanantaina oli ensimmäinen treenikerta Lempäälästä  Best In-Areenalla. Anskun ja länderityttöjen kanssa tehtiin siis kevään treenien osalta ratkaisu, että  vuokrataan joka toinen viikko omatoimi aikaa hallille. Tunnissa ehtii neljän koiran kanssa tekemään ihmeen paljon kun suunnitelmat on tarkkaan laadittu valmiiksi. Tällä kertaa ohjelmassa oli:

• perushyppyjumppa perussarjalla
• irtoamistreeniä putkella ja pussilla + hypyillä
• Kontakteista A ja keinu (keinulla kyllä huomaa Milou'lla viimeaikaisen treenin puutteen...no jospa se siitä taa korjaantuu)

Hyvät treenit, hyvä mieli. Laadukasta treenaamista hyvässä saurassa. Kiitos :)

Sen verran pitää kyllä kompata tuolta Anskun blogista noita meidän veijareita: Treenivuoroaan odottaessa meidän kympin oppilaat Nemo ja Fyra istuu hiljaa ja kauniisti odottaen omaa vuoroaan. Toisin on pikkuriivioiden laita (Milou ja Cinco). Molemmat huutaa ja kiljuu häkeissään niin, että korvat soi. On ne hauskoja <3

Kroppa kuntoon

Nyt voi ottaa rennosti, päivän "työt" on tehty. Aamulla reippailtiin puolitoista tuntia ihanassa aurongonpaisesteessa Elonkierrossa Anskun, Fyran, Cincon, Duon ja Lucaksen kanssa. Koirilla oli taas superkivaa keskenään. Omat jalat oli kyllä aika puhki hangessa tarpomisesta. Lenkin jälkeen Milou pääsi fysioterapeutti Tanjan käsittelyyn. Viime kerralla Milou oli pahasti jumissa ja pelkäsin, että on jumiutunut uudelleen, mutta nyt onneksi mitään suurempaa kremppaa ei löytynyt :) Oikean etujalan lapa oli vähän jumissa, selässä oli ylimenoalueella pientä jumia ja suoliluu oli vähän jumissa, mistä syystä Milou seisoi niin, että peppu kääntyi oikealle. Ei siis mitään hälyttävää :) Pari päivää lepoa ja sitten taas mennään...

Milou rentoutuu käsittelyn jälkeen.

Akateemista Agilityä

Flunssa pukkaa väkisin päälle, eikä henki kulje, mutta silti vaan porskutetaan. Eilen oli jälleen Agilityakatemialla Juha Oreniuksen vetämä valmennus. Jäi taas kyllä ihan positiivinen mieli, vaikka meinasin kyllä kuolla radalle. Pakko sanoa, että taistellen vedin treenin loppuun. Henki ei kulje, kurkkuun sattuu, nenä vuotaa, mutta silti oli kivaa. Hulluko?

Tällä kertaa koulutuksesta käteen jäi:

• Kotiläksyksi harjoitella tiukkoja taakakierto valsseja. Mun oma liike pitää saada terävämmäksi -> mun pitää päästä nopeammin pois alta. Yksittäisillä treeneillä Miloun suoritus varmemmaksi, ettei lähde kiertämään koko estettä. -> Kun Miloun suoritus varma -> Mä voin poistua paikalta nopeammin -> en ole myöhässä seuraavalla esteellä
• Kontaktit Milou teki hyvin, välillä palkkailin
• Radalla oli hankala keppikulma, jossa suoraan keppien oikealla puolella oli U-putki ja vasemmalla  puolella rengas. Useamman kerran Miloun bongasi niin renkaan, kuin putkenkin. Näitä täytyy treenata lisää. Mutta saatiin me siis ihan onnistuneitakin suorituksia. Milou kyllä osasi hakea kepit, jos otin ensin riittävän hyvin käteen ja vasta sen jälkeen lähetin kepeille. Eli tavallaan ensin herätin huomioin ja sain pojan kuuntelemaan ja vasta sen jälkeen lähetys. Ja koska putken suun ja keppien aloituksen väliin jäi niin vähän tilaa, niin lähetystä ei kannattanut mennä tekemään ihan keppien läheltä. Niin ja se mikä tässä piti vielä muistaa oli VASTAKÄSI !

Kiitos taas Ansku ja tytöt treeni- ja matkaseurasta. Teidän kanssa on ilo reissata :)

Tulevaisuudessa saatte muuten toivottavasti kuulla myös meidän uudesta "harrastuksesta". Nimittäin DOBOilusta. Pallo ja oppikirja lähti tänään tilaukseen. Pian on syvät lihakset niin koirilla kuin allekirjoittaneellakin kunnossa ;) toivottavasti...

DOBOilusta lisää voi lukea täältä (vinkiksi innostuneille, että nyt kun ostaa kaksi yhdessä saa 15 % alennusta)

         

Paluu tauolta...

Agilityn saralla ollaan vietetty kunnollista joululomaa ja pidetty totaalitaukoa. Tekee hyvää niin omalle, kuin poikienkin pääkopalle.  Epiksissä startattiin  kolme starttia (Milou *2 ja Nemo *1) tapaninpäivänä ja palkkailin kontakteja. Eilen puolestaan oli ensimmäisen kunnon treenin vuoro kun osallistuttiin Milou’n kanssa Juha Oreniuksen vetämään agilityvalmennukseen Vantaalla. Oli kyllä ihan superkivaa pitkästä aikaa.

Koulutuksen antia:

-Milou ottaa vahvasti mun voimakkaat liikkeenmuutokset ja tulkitsee esim. käännöksen sylkkärinä (eli kääntyy esteen takana eri suuntaan kuin pitäisi) jos jarrutan liian voimakkaasti. Eli taitava koira, mutta ohjaajan täytyy muistaa rytmittää ohjauksia paremmin

-Milou kääntyy hyvin ja tiukasti, eikä oikeastaan yhtään tiukemmin voisi. On selkeästi enemmän kääntyvä kuin irtoava koira. Mun ei siis tarvitse ylikorostaa ohjauksia käännöksissä. ylikorostus johtaa vääriin tulkintoihin ja siihen, että jään jälkeen. Irtamista saa vielä vahvistaa lisää.

-Mä en saa varmistella tai olen heti myöhässä

-Päällejuoksua kotiläksynä yksittäisenä treeninä. Enemmänkin mun kotiläksy kuin koiran. Milou osaa, jos mä juoksen ne riittävän sujuvasti.

-Kaikin puolin mulla on kuulemma hyvä koira käsissä, että ei muuta kuin lisää luottamusta ja kokemuksen kautta varmuutta.

Ensi viikolla sitten uudestaan agilityakatemiaan. Ja sitten onkin lauantaina poikein fyssari, seuraavalla viikolla aluevalmennus, sitten aloitetaan treenit Lempäälässä Besti in areenalla jne. Eli pikku hiljaa alkaa treenitahti kiihtyä ja se on ihanaa. Kisaamisesta pidetään vielä ainakin tammikuu taukoa. Milou'lle on nyt vihdoinkin varattu aika viralliseen terveystarkastukseen (lonkat, kyynärät, polvet ja silmät) tammikuun lopulla, että josko sitten sen jälkeen paluu kisakentille.