keskiviikko 28. toukokuuta 2014

German Turn

Jos on Milou'lla ollut vähän kurjaa, niin Nemolla on ollut sitäkin kivempaa. Sen kanssa oon päässyt viettämään oikein kunnon laatuaikaa kun Milou'ta ei ole voinut ottaa edes mukaan treeneihin. Viime keskiviikkona treentiin kauden päättäjäistreeneissä ja Nemoa ohjasi myös Nemolle ihan tuikituntematon tyyppi. Hyvin lähti Nemo ihan vieraan matkaan, niin mut hylättiin muutoman namipalan tähden. Puolessa välissä rataa Nemoon tosin iski ujous ja piti käydä tsekkaamassa että eihän se mami nyt mua hylännyt, mutta sitten taas jatkoi matkaa. Samoissa treeneissä myös mä pääsin ohjaamaan kahta maksikoiraa ja yhtä miniä (niin ja yhtä ihmistä). Hauskaa vaihtelua. Minin kanssa ohjaukseni meni ihan kaksinkerroin ;)

Torstaina Nemon kanssa valmentauduttiin Oreniuksella ja Lauantaina kisattiin Vuokkosilla Min Pin Teamin kisoissa kaksi starttia. Tuomarina AnneSavioja. Ekassa startissa tein keppien jälkeisen valssin huonosti, liian aikaisin ja Nemo jätti viimeisen välin pujottelematta. Tätä en jäänyt korjaamaan vaan treenin kannalta loppuun. Tuloksena siis hylly. Lopussa vielä kompastuin omiin jalkoihini ja kävin katsomassa pohjamateriaalia vähän tarkemmin. Ai miten niin vähän löysä ohjaaja? :P  Hypärillä en rytmittänyt päällejuoksussa riittävän selvästi ja Nemo tuli hypyn ohi. Tämä oli vielä sellainen paikka, että tiesin, että Nemolle vaikea, mutta silti sen mokasin. Nemo lähtee niin älyttömän helposti liikkeen mukaan ja jos en kunnolla lukita estettä, tulee ohi (->treenilistalle). Muuten ihan hyvä rata. Tulos 5.
Kisojen plussat ja miinukset:
-Keppien suoritukseen varmuutta. Nemo kestää hyvin kun kepeille jätetään, tai keppien takana tehdään jotain, mutta keppien edessä tehtävät ohjauksen häiritsee.
-Himmasi puomin kontaktilla
-ohjaus agiradalla varovaista ja löysää
-päällejuoksussa liikkeen mukaan
-kuumuudesta johtuen ehkä Nemolla ei vauhti parasta mahdollista
-löysästä ohjauksesta löysät pitkät kurvit
+Hypärillä ohjaus pysyi paremmin kasassa ja asenne parempi
+haki kepit hyvin
+pakkovalssit toimi
+hypärillä pysyin pystyssä ;)
+kokonaisuuten hypäri oli ok rata.
Kisoissa nähtiin myös tuttuja. Yksi HAUlainen, yksi Pukolainen, yksi Pilvimarjalainen ja yksi Akatemialainen. Kisojen jälkeen Nemo pääsi leikittämään paria koiravauvaa ja mäkin pääsin hoitoavuksi ihanalle pikkuiselle poikavauvalle. Ehdottomasti kisojen parasta antia :)

Päivän ratakuvat lainattu Miinan blogista:
Agirata 
Hypäri

Eilen treenattiin Nemon kanssa Jouni Vainioin opissa HAUlla. 28 esteen rata ja flow-fiiliskin löytyi taas. Saatiin jopa kommentti "ryhmän parhaimmistoa" Jounilta. En tiedä kertooko enemmän ryhmästä vai meistä, mutta kyllä se silti hymyilytti. Rata kokonaisuutena meni sen verran sujuvasti, että lopussa jäi aikaa keskittyä muuttamaan ohjauskseni twististä saksalaiseen hypyllä jossa koira piti saada kulkemaan S-mallisesti. Yksi uusi työkalu pakkiini kuten Jouni sanoi. Jostan syystä saksalainen on jäänyt minulle vieraaksi ohjaukseksi ja sen oikea suoritustapa ei sitten tullutkaan ihan selkäytimestä. Nemo katsoi hölmistyneenä vierestä kun kuivaharjoittelin ohjausta varmaan kymmenettä kertaa ja yhä Jouni sanoi, että "ei noin". Hiton idiootti ajatteli varmaan Nemo minusta ;) Jatkamme harjoittelua...ilman koiraa.

Este nro 1 oli rengas. Vastaanotto 3 putken suun edesta, pakkovalssi ja sylkkärillä putkeen. 4 pakkovalssi. 5 takaakierto ja päällejuoksu. 7 takaa ottamaan vastaan. 8 twist/saksalainen. 11 vastakäännös renkaalle. 16 takakierto, niisto. 19 takaa vastaanottamaan, sokkari. 23 pimeä putkikulma. 24 sokkari ennen keppejä. 26 sylivekki.

Tassujen tarinaa

Torstaina käytiin Milou'n kanssa jälleen Aistissa. Tällä kertaa otettiin nyt auenneista takajalkojen anturoista koepalat. Laaja verenkuvahan on otettu jo huhtikuussaja sieltä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Siloin päätettin vielä seurailla hetki ennen koepalojen ottoa, mutta ei se odottelusta nyt auttanut. Anturat oli alkuviikon ihan tajuttoman kipeät ja Milou selkeästi kivulias ja todella nuutunut. Ei halunnut liikkua ollenkaan vaan istui aina heti. Ei ollenkaan oma iloinen itsensä. Onneksi mulla oli vanhastaan kipulääkettä jäljellä millä helpottaa ressukan oloa. Torstaiksi saatiin sitten lääkäriaika ja oikean takajalan anturasta otettiin 2 koepalaa ja haavat tikattiin. Mukaan saatiin Vetramil voidetta anturoihin ja  kipulääketta ekoille päiville. Tuloksia nyt odotellaan. Anturat on nyt onneksi lähteneet paranemaan ihan suht hyvin, eivätkä näytä tulehtuneen, mutta edelleen tossut jalassa ja remmissä mennään pihalla.

Leikelty antura tällä hetkellä. Vajaa viikko koepalojen otosta.

Milou Aistissa A:n sylissä odottelemassa kotiin pääsyä. Ihan pikkasen vielä pihalla. 
Mukavat pikku torstai-kännit.





maanantai 19. toukokuuta 2014

RumasanaRumasanaRumasana

Muutomat valmennukset on jäänyt päivittämättä, mutta eipä niissä ilmeisesti mitään hirveän mainittavaa ole tapahtunut.Äitienpäivänä trenattiin Nemon kanssa Huippis kouluttaa- treeneissä, joissa kouluttajana Laura Juuti. Nemon kanssa oli taas hyvä fiilis ja Laura sai minustakin kaivettua vähän rohkeampaa ohjausta. Pitää vaan opetela luottamaan koiraan. Putki-puomi erottelu toimi täydellisesti (joskin maanpinnalle palattiin omissa viikkotreeneissä keskiviikkona, jossa Nemo oli täysin unohtanut tuon taidon. Näinkin voi käydä). Miloun kanssa ollaan valmentauduttu tällä välillä kahdesti akatemialla. Yllättävän hyvin olen oppinut ohjelmoimaan itseni aina sopivalle tasolle koiraa vaihtaessa. Nemon kanssa täytyy olla itse sähäkkä, Miloun kanssa taas tyyni ja rauhallinen. On ne niin yö ja päivä ohjata.

Sunnuntaina käytiin Tanja Kotin taikakäsien käsittelyssä. Kummastakin koirasta löytyi jotain vikaa, mutta ei mitään kriittistä vikaavikaa. Miloulla taas vaihteeksi SI-nivel hieman jumissa ja tähän koitetaan apua nyt löytää vatsalihas treenistä. Eli ei muuuta kun abseja treenaileen.

Tänään pääsi kirosana jos toinenkin....ja kolmas. Milou oli päivän aikana purrut takajaloista etuanturat auki. RUMASANA RUMASANA RUMASANA. Olinkin just ehtinyt huokasta niiden suhteen ja herätellä toivoa että vihdoin tyyppi alkais olla terve ja vaivasta päästy. Olin jopa ilmoittanut molemmat pojat viikonlopun kisoihin. No ei tartte Miloun mennä. Rumasana.

Ei muuta.

torstai 8. toukokuuta 2014

Pelkoa ja kauhua rataantutustumisessa -> FLOW fiilis radalla

Eilen oli Esa Muotkan vetämä koulutus HAU:lla. Koska Milou’n tassut on edelleen epäkunnossa tai siis ei kestä rajua menoa hiekalla, niin parikseni koulutukseen pääsi Nemo. Ja voi pojat, mutta tällä kertaa Nemo todella yllätti. Se tosiaan näytti mulle, että älä yhtään mua vähättele, mä osaan!

Radalla oli 36 estettä ja rataantutustumisen aikana mietin mielessäni, että mihin helkkariin mä olen itseni taas lykännyt. Vähän liian kovaan porukkaan on tunkenu itteni treenaamaan (mä en siis tuntenut näitä muita koulutuksessa olijoita, mutta pällepäin niillä ei ollut samanlaista paniikkia silmissä kuin mulla, joten oletin niiden olevan ihan pro :P ). Mutta olin väärässä. Me oltiin ihan pro J
Alkuun käytiin rataa kohta-kohdalta läpi Esan kanssa ja muutamaan kohtaan tuli ohjaukseen muutosta.  Radalta löytyi myös Esan special, jota kuulemma viljelee kisoissa, missä puomilta mennään vinohypylle ja hypyltä puomin alla olevaan putkeen (19-21). Selvasti pidempi reitti on kuljettaa ulkokautta, mutta sisäkautta viedessä riskinä on, että koira menee puomille. Oikein ajoitetulla flipillä koira kuitenkin tulee nuollen puomin ohi putkeen sisäkautta tuodessakin (en olis uskonut, että Nemo, joka erottelutilanteissa helpommin valitsee puomin, saadaan tällä ohjauksella puomin ohi, mutta se toimi). Oikeaa ajoitusta tässä pitää mennä vielä treenaamaan lisää.
Tällä hetkellä Nemon kanssa ohjaus kulkee hyvin, ehkä jopa paremmin osaan sen kanssa rytmittää kuin Miloun.  Nemon heikkous on sen kaarrattelu, mutta toisaalta se lukitsee esteet niin hyvin jo kaukaa, että mä pystyn lähtemään nopeammin tilanteista pois ja sillä tapaa hillittyä kaarteita. Vauhtikin Nemolla on mielestäni koventunut (nykyään se myös kuumuu kentän laidalla aika kivasti). Olisi kiva saada ihan sekkarilla vertailtua joskus eroa Nemon ja Milou’n välillä. Tällä hetkellä Nemon kompastuskivi on puomin alastulokontakti (jonka projekti on jo aloitettu. Nemo siis himmailee). Myös keppien sisäänmeno vaikeammista kulmista täytyy ottaa treenilistalle.

Voi että mulla oli hyvä mieli näiden treenien jälkeen. En muista koska ois ollut tollanen fiilis Nemon kanssa treenatessa. Esaltakin saatiin tosi positiivista palautetta, että eihän näiden treenien jälkeen voinut kuin hymyillä J Vielä kun ois saanut ton fiiliksen purkitettua, niin voisin seuraaviin kisoihin vähän annostella samanlaista mielentilaa.  Koska pakko sanoa, että olihan Nemo ihan tosi pro, mutta kyllä mäkin aika hyvin eilen ohjasin (pieni omakehu ei kai haittaa, kun sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein).

Tänään treenataankin sitten Akatemialla valmennuksessa Milou’n kanssa…nähtäväksi jää mikä fiilis on niiden treenien jälkeen.
 
Maanantaina saatiin muuten myös hyviä uutisia ensi vuoden treenien suhteen. Me päästiin mukaan HAU:n Huippuvalmennukseen.  Hakemuksia oli kuulemma ollut kolminkertainen määrä ja 12 valittiin (2*6 koirakon ryhmät). Joten kyllä tätäkin voi hurrata :) 
 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Helppoa loppusuoraa ei olekaan !

Eilen startattiin Nemon kanssa HAU:n kisoissa (pitkästä aikaa Nemon kanssa, viimeksi  23.11.2013) Purinalla kaksi hyppyrataa. Tuomarina uusi tuttavuus Arto Laitinen. Tykkäsin todella radoista. Molemmissa oli sopivasti haastetta, mutta moelmmat oli myös koiran kannalta loogisia. Usein näillä uusilla tuomareilla kun tuntuu olevan sellaisia liian erikoisia ja älyttömiä ratoja. Nämä ei onneksi olleet sellaisia. Tuloksilla ei nyt hurrata ja pakko myöntää että siihen olen aika pettynyt, mutta paljon löytyi myös hyvää meidän radoista....tai siitä ensimmäisestä.

A-rata oli nolla aina loppusuoraan asti. Kaikki meni täydellisesti, mutta loppusuoraa edeltävällä kurvilla linjasin oman kulkemiseni väärin ja Nemon hyppy venyä, joilloin linja loppusuoralle ei ollut se mitä piti. Ennen kahta viimeistä hyppyä, Nemo näki putken suun ja irtosi sinne. Se oli siinä. Tässä radassa oli kuitenkin tosi paljon mihin voin olla tyytyväinen, mutta  kyllä silti v*tutti..ja paljon.

A-rata virheet
  • En rataantutustumisessa paneutunut loppusuoraan. Oletin, että se on radan helppo osuus -> En tajunnut ottaa Nemoa paremmin hanskaan ennen loppusuoraa 
  • Ennen loppusuoraa oleva hyppy pääsi venymään, koska oma  linja ei ollut oikea
A-rata onnistumiset
  • Uskalsin tehdä rohkeita ohjauksia ja omia valintoja
    • Hypyltä käännyttiin 360 astetta takaisin tulosuuntaan kepeille. Kaikki näytti rataantustustumisessa tekevän tämän vedättämällä. Hyyn takana oli putkiansa. Nemo hakee todella herkästi putket, joten päätin jaakottaa hypylle ja tällä tavalla sain Nemon, joka tekee herkästi laajoja kaaria, tulemaan kurvin tiukasti
    • Keppien jälkeisellä hypyllä tein Maijun treeneissä opitun valssi-sokkarin. Ja se toimi täydellisesti. Pitkään tutustumisessa mietin, että uskallanko, mutta otin riskin ja se kannatti. Nemo tuli hypyt todella nuollen. Tähän kaikki muut teki niin että meni keppien jäleisen hypyn toiselle puolelle, törkkäsi takaakiertoon ja meni valssaamaan koiran eteen hypyn ja putken väliin....ja siis nillä radoilla mitä ehdin itse katsella oli jokainen ohjaaja tässä koiransa tiellä. 
  • Nemo haki hyvin pimeän putkikulman
  • Nemo haki hyvin kepit
  • Vauhti oli hyvä
  • Maltoin ohjauksissa ja osasin rytmittää liikkumistani
C-rata olikin sitten ihan toista maata. Alussa oli heti ensimmäisen hypyn jälkeen okseri ja sen jälkeen seuraava hyppy suorassa linjassa takaakiertona, josta 90 astetta putkeen. Okserilla arvatenkin tippui rimoja. Myös meillä. Mietin kauan, että menenkö kolmannen taa ottamaan vastaan vai teenkä takaakierto-niistona. Valitsin ensimmäisen vaikka tiesin siinä olevat riskinsä, mutta kun se toinenkin vaihtoehto oli huono kun todennäisesti olisin siinäkin rynninyt liikaa takaakierrolle. No meillä siis tuli okserin rima alas. Ja koska näin tämän, meni pakka vähän sekaisin kun tiesin, että nollaa ei enää voi tulla. Seuraavaksi möhlin takakulman putkella,en ollutkaan asemissa siellä missä piti, hetkelinen black out ja törkkäisy hypylle epäonnistui -> Nemo irtosi loppusuoralle, joten lopetettiin sitten siihen. Tälle radalle ei oikein voinut kuin nauraa. No joskus näin.

Lopputulemaksi näistä kisoista voi todeta, että ei me ihan toivottomia olla. Nemon kanssa täytyy todella tarkkaan miettiä kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) ansat (varsinkin putket) ja huomioida se, että se kurvittaa luonnollisesti paljon pidemmin kuin Milou ja se pitää ottaa ohjausvalinnoissa huomioon. Töitä pitää kurveissa tehdä paljon enemmän, vedättämällä ei tule. Ja näiden kisojen isoin opetus oli, että muista tutustua kunnolla myös se helppo loppusuora.



torstai 1. toukokuuta 2014

Pää toimii, mutta jalat ei. Vappuagilityä.

Mitäs muutakaan sitä Vappupäivänä tekisi, kuin treenaisi aksaa. No ei mitään, jotenka siksi mekin oltiin jälleen valmentautumassa Agility Akatemialla. Milou'n tassut alkaa olla jälkeen ok kunnossa, ja kestävät treenaamista mattopohjalla, joten tälä kertaa treenivuorossa siis Milou. Jälleen oli kinkkinen rata treenattavana, josta meille yllättäen hankalimmaksi koitui neljä ensimmäistä hyppyä. Niitä hinkattiin varmaan 10 kertaa. Ensin yritettiin hyppy kakkosta takaakiertä-sokkari yhistelmällä, mutta tämä ei ole Milou'n eikä Minun vahvuus, joten toiseksi vaihtoehdoksi otettiin pakkovalssi kakkoshypylle. Tämä vaihtoehto toimikin jo paljon paremmin. Neloshypyllä putkeen käännössä ei sinäänsä ollut mitään ongelmaa, kunhan omat jalat lähti riittävän vikkelään tilanteesta pois. Tässä  monta kertaa turhaan menin liian lähellä estettä ja odotin liian kauan, jonka takia olin 6 hypyllä myöhässä. Tarttis varmaan alkaa tehdä jotain jalkatekniikkaharjoituksia, kun tuntuu että pää ajattelee, että mene jo, mutta jalat ei liiku (tänään tosin ehkä tavallista isompi ongelma edellisiltaisen vappujuhlinnan takia). Loppurata sujui onneksi paljon paremmin ja tällä kertaa ei myöskään saatu yhtään kieltoa aikaan. Eli osasin siis ainakin jotenkuten taas rytmittää.